Tällä kertaa pääsin osallistumaan kolmannen kerran järjestettyyn Taste of Helsinkiin, vaikka se taas osui samaan aikaan Kuopio tanssii ja soin kanssa: ekan päivän lounaskattauksessa ehti juuri ja juuri harkutella vatsansa täppösen täyteen ennen kuin piti hypätä Kuopion-junaan. Samoin oli toissa vuonna, viime vuonna sen sijaan ei edes näin hyvin aikataulut istuneet yhteen, joten silloin missasin koko häppeningin. Tällä kertaa myös luonnonvoimat vähän koettelivat: sadesää ei oikein ulkoilmatapahtumalle ole paras mahdollinen juttu. Mutta eipä se ruoan makuun vaikuttanut, kengät ja lahkeet vain vähän kastuivat märällä nurtsilla.

Tällä kertaa mukana oli 11 ravintolaa, ja hyvä tarkoitukseni oli maistella jokaisen menuja. Lähes jokaisen maistelinkin, tosin vähän huonoa harkintaa osoittaa se, että aluksi maistelin täysiä menuja (yleensä alku-, pää- ja jälkiruoka) ja vasta loppupuolella, kun kapasiteettiongelmia alkoi ilmetä, tein tarkempaa karsintaa. No, hyvin toimi homma näinkin, vaikka kevyttä ähkyä pukkasikin loppua kohden. Eipähän tarvinnut junassa ja Kuopiossa heti hamuta ruokaa henkensä pitimiksi.

Bistro O mat

Kirkkonumella toimiva Bisto O mat on edelleen käymättä, vaikka siitä olen kuullut paljon hyvää. Nyt pääsin maistelemaan jo ainakin jotain heidän ruokiaan: alkupalana oli kaunisvärinen annos aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa – soiivan hentoinen aniksen maku sopi hienosti loheen, samoin avokado ominaisine suutuntumineen. Pääruoka grillattua luomukaritsankylkeä, varhaiskaali-luomujogurttisalaattia ja tummaa lakritsakastiketta sisälsi enemmän vaihtelua: lammas oli rapeakuoriseksi paistettuna huikean herkullista, kastike oli maukasta, salaatti ihan ok mutta omaan makuuni vähän turha komponentti. Jälkiruoka, mehustettuja mansikoita, kutunmaito-”softis” ja mantelia, oli hieno piste tälle pienelle mutta hyvälle menulle: mainiot mansikat ja hienorakenteinen maukas jäätelö. (Jälkkäri tarjoiltiin vasta kun muut oli syöty – maininnanarvoista sikäli, että läheskään kaikissa kojuissa tarjoilupuoli ei juurikaan ollut fokuksessa.)

Demo

Demonn menun aloitti hummerimakkara, sahramirisottoa, rakuunadressing: makkarassa herkullinen sopivan voimakas hummerin maku, kelpo risotto, dressingissä rakuuna tuskin maistui. Haudutettua vasikanrintaa, grillattua varhaiskaalia, fermentoitu soijapapukastike pääruokana oli ihan ok – vasikka oli mureata ja melko maukasta, kastike erittäin hyvää, mutta kaali ei innostanut (se harvoin minua innostaa..) Jälkkäri, ‘Space cream’ 2014, tarjoiltiin takavuosien Jolla-jäätelön näköisestä keksikiposta – moussea, jonka maku toi mieleen takavuosen pussipähkinämoussen mutta parannettuna versiona. Annokset olivat isot – ihan jees, jos tarkoitus on syödä 1-2 kojussa lounasta, mutta kovin tuhdit, jos tarkoitus on, kuten itseääni, maistella 8-10 ravintolan antimia. Kohtelias nuorimies auttoi kantamaan annokset pöytään.

Kaartin hodari & hummeri

Vaikka Muru on erityisenkin tuttu ja Pastiksessakin olen käynyt, tämän saman porukan kolmas paikka on vielä ollut kokeilematta – osin siksi, että pari kertaa kun olen ohi mennyt, se on ollut tupaten täynnä ja osin siksi, että en ole silleen hodarihemmo. Mutta nyt siis pääsin maistelemaan. Kuninkaallinen hummeririsotto oli erinomaisen herkullinen ja (Murussa totuttuun tapaan) täydellisen onnistunut risotto hummerinpaloineen ja keltaisine hedelmineen (mitähän lie olikaan..) Varhaisperuna-tuoreparsa-hodari ja tryffeliä oli yllättävn maukas ja hämmentävän hyvin toimiva vege-hodari. Oskarin hodari vasikasta, parsasta ja jättikatkaravuista ei niin suuresti puhutellut, tosin oskerinleikekään ei ole himoruokiani; vasikka oli kylläkin erinomaisen herkullista. Isot annokset, jotka Samuil ystävällisen huomaavaiseen tapaansa kantoi pöytään.

Juuri

Juuren annoksissa ensimmäiseksi pisti silmään niiden visuaalinen viehättävyys: sekä hentoa että voimakasta mutta kaunista esillepanoa! Prässättyä graaviahventa, savustettua perunaa ja punasipulia aloitti menun: ahvenen maku oli hyvin mieto, mutta kokonaisuus oli erittäin herkullinen. Myös pääruoka-annoksessa punajuurimakaronilaatikkoa, Saloniemen chevreä, punajuurta ja pellavaanimikomponentti, laatikko, oli hyvin mietoa, mutta kaikki komponentit yhdessä loivat upean makuelämyksen – punajuuri ja chevre on oikein tehtynä hieno yhdistelmä! Jälkkäri, kuttujugurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia, oli huikea – yksi parhaista jälkiruoista koko tapahtumassa. Annokset olivat – paitsi herkullisia ja kuniita – myös sopivan kokoisia, joten ei tarvinnut surren jättää jotain syömättä.

Bertha

Yksi Tampereen kolmesta suosikistani, ravinteli Bertha, tarjosi aluksi turskaa, papua, kampasimpukka – turskapallero oli harmillisen kuivakka eikä turskaan ollut oikein löytynyt makua, mikä siitä vähän luontaisestikin uupuu. Papusalaatti oli yllätyksetön, sen sijaan kampasimpukka(mousse? töhnä?) oli herkullista – jos sitä olisi ollut enemmän, se olisi voinut pelastaa turskankin 🙂 Possunposki, soija, selleri pääruokana oli herkullinen, poski oli upean makuista ja täydellisen mureaa ja toimi ihan nappiin etenkin sellerin kera. Vaati tosin hiukan veistä, mikä on vähän hankalaa seisten syödessä. Jälkkäri, suklaa, banaani, parapähkinä oli täysiosuma ja nousi jälkitarkastelussa kirkkaasti kolmen kärkeen tapahtuman jälkiruoissa: kaikki komponentit (kakku, kondensoitu maito, suklaa) olivat erinomaisia ja kokonaisuus taivaallinen!

Postres

Postresin tarjonta oli silmillä listaa syöden vähän innotonta – niinpä hiukan satunnaisvalinnalla päädyin kahteen: Savulohisäilyke ja Postresin saaristolaisleipää oli osin tee-se-itse-annos, jossa maukas savulohimousse oli säilypurkissa – hauska idea, mutta vähän hankala aukaista seisten, kun pahvilautanen on yhdessä kädessä ja toisella koittaa aukaista purkkia. Tuttifrutti-calippo eli mehujää oli hauska ja hyvänmakuinen.

Emo

Emon neljän ruoan listalta valitsin Heikkilän grillijuustoa, sieniä ja varhaiskaalia. Grillatut juusto ja sienet olivat ihan grillatun juuston ja sienten makuisia eli ei mitään vikaa, ja ne oli kätevä yksikätisesty syödä vartaasta. Jälkkäri, vuohenmaito-”Eskimo” ja raparperia oli hyvänmakuinen tikkujäde, tosin raparperia en siitä löytänyt. Kun tilasin ruoat, sain eskimon tötterössä käteen saman tien, ja grillatua varrasta sai tietysti odottaa hiukan pidempään.

Ask

Askin menu näytti sellaiselta, että se piti ottaa kokonaan. Kesän vihreyttä, samettikukkaa & seljankukkaa oli ison näköinen mutta oikeasti pieni salaattimainen annos, jossa oli hauskat maut. Porsaankylkeä, varhaisperunaa & sipulia sisälsi erityisen maukasta possua, jonka pinta oli sen verran rapeaa, että sitä oli mahdotonta syödä ilman veistä ja haarukkaa (ja siis ilman pöytää). Suolaheinää & valkosuklaata oli erinomainen jälkkäri, varsinkin valkosuklaamousse, suolaheinävaahto ja paahdettu valkosuklaa yhdessä; riisimuromainen (mutta pienempi) rapistus oli vähän turha koponentti.. vaarmaankin haluttu tuoda sitä ns. rakennetta, jota kokkikilpailuissa ym. aina peräänkuulutetaan, mutta joka omasta mielestäni on ihan turhaa, jos maut, kuten tässä, ovat liki täydelliset.

Sami Tallberg

Valitsin listalta yhden omeletin ja jälkkärin: omelettes, sieniä ja lakritsaa piti sisällään munakasrullan, jossa oli korvasientä ja hernettä. Korvasienen herkkä maku oli jotenkin kadoksissa, mutta muuten ihan toimiva makuyhdistelmä. Jälkkäri, väinönputkivanukas ja kukkapölyä, oli varsin maukas.

Alkoi jo vähän janottaa. En ollut tähän asti aiemmin juonut mitään, käsiä kun oli rajallisemmin kuin tarpeita: sateenvarjo, syötävän ruoan astia, syömäväline, jne. – lasin lisääminen tähän olisi vaatinut jo neljänenn käden. Siispä Taittingerin telttaan huuhtelemaan suuta ja maistelemaan juomaa. Milléssimé 2006 osoittautui tähän tehtävään juuri sopivaksi.

Smakbyn Åland

Viimeisnä vielä yksi itselleni entuudestaan tuntematon ravintola: ahvenanmaalainen Smakbyn. Itämeren kalatartar sekä rapuja ja siianmätiä, creme fraiche, tilliä ja anopin limppua oli mainio lohiannos, josta en tosin rapuja löytänyt, mutta erinomaista lohta, mätiä ja marinoitua punasipulia kylläkin. Pitkään kypsytettyä ahvenanmaalaista lammasta, kermaista kastiketta, Smakbyn lammasmakkaraa, juureksia ja pehmeää perunasosetta sisälsi peräti mainiota makkaraa; annoksessa oli runsaat ja raskaat maut ja oli ehdottomasti suuri taktinen virhe syödä tämä viimeiseksi; vähemmän ähkyisenä näitä upeita selkeitä ja maanläheisiä makuja olisi osannut arvostaa enemmän. Jälkkäri, Smakbyn oma versio Ahvenanmaan pannukakusta, luumuja ja kermavaahtoa jatkoi tanakalla pannukakulla samalla keveyttä halveksivaa runsasta linjaa – luumuisuus toi joulun mieleen.

27 ruokalajin syömisen tai ainakin maistelun jälkeen oli pieni huoli, että pääsenkö vielä junaan poksahtamatta kesken matkaa. Niinpä oli paikallaan ottaa rauhoittavaa, johon tehtävään sopi mainiosti Taittingerin Les Folies de la Marquetterie, pirtsakka ja hedelmäinen kuohujuoma. Tätä nautiskellessa Taittingerin telttaan tuli pari poikaa kameran kanssa; mietin, olivatko oikeasti jostain mediasta vai halusivatko vain ilmaiset samppanjat. Saivat samppiksensa, joten ei turha yritys 🙂 (Ja näköjään tekivät ihan jutunkin nettiin.)

Taste of  Helsinki oli taas mainio tapahtuma. Vain kaksi vikaa: aina samaan aikaan kuin Kuopio tanssii ja soi, ja osa annoksista ihan turhan isoja, eli tuli tarpeetonta hävikkiä. Oisi fiksia tarjota myös pieniä annoksia ihmisille, jotka haluavat sämplätä monia ravintoloita eikä vain tulla nauttimaan paria annosta.

Sadesää tuotti omat haasteensa – itse olin varustautunut sateenvarjolla, joka riitti hyvin ja jota oikeastaan tarvitsi vain teltalta toiseen siirryttäessä. Telttoja oli kohtuullisen hyvin, tosin sadesää ja ekan päivän lounaskattaus lienevät tekijöitä, joiden vuoksi väkeä oli vain kohtalaisesti. Jos väkeä olisi ollut enemmän, osa ei olisi mahtunut telttoihin, jolloin kastuminen olisi ollut varma kohtalo. Pöytiä olisi voinut olla selvästi enemmän katetuilla alueilla – esim. itse jätin juomat suurimmaksi osaksi juomatta, kädet kun loppuivat kesken sateenvarjon jne. kanssa.

Yhden ravintolan nostaminen ykköseksi olisi järjetöntä trivialisointia. Parhaita yksittäisiä annoksia sen sijaan löytyi jälkkäreistä (olen makean ystävä, mikä mainittakoon siltä varalta, jos se, rakas oletettu lukijani, ei vielä ole Sinulle selvinnyt): kolmen kärki oli Berthan, Askin ja Juuren jälkkärit – en suostu laittamaan niitä keskinäiseen järjestykseen, huippuja tyynni jokainen!

(Käyty: 12.6.2014, Kansalaistori, Helsinki)