Helsingin ehkä varmin sushi-mesta on Umeshu – omasta mielestäni, ja varmin siinä suhteessa, että aina on saanut erinomaista syötävää. Interiööri, kalusteet, jne. eivät ehkä ole houkuttelevimpia (ja kesähelteellä lämpötila oli kovin korkea). Tässä kuvatut kokemukset ovat heinäkuun (2014) alkuilloista, kahdelta eri käynniltä, joilla molemmilla palvelussa oli aikaisempaan verrattuna pieni poikkeama parempaan päin. Positiivista, mutta asiaan eli ruokaan.

En tiedä, miten japanissa usean ruokalajin menukokemus rakentuu, niinpä syön oman kulttuurisen tottumukseni mukaan eli kalasta lihaan, vaaleasta tummaan, jne. Niinpä sashimeja aluksi – ne ovat suosikkejani toisin kuin nigirit, makit, ym. joissa vatsa täyttyy riisillä. Kymmenen kappaleen lajitelmassa oli viittä eri raakaa merenelävää, ja lisäksi otin yaki shaken eli kevyesti pinnalta grillattua lohta. Kauniisti jääkulholn päällä tarjottuja sashimeja ei sen tarkemmin esitelty, mutta pahuksen hyviähän olivat mitä olivatkaan. Ja varsinkin grillattu lohi sulahti suussa. Kuten aina, wasabiin en koskenut ja inkiväärillä herkuttelin hillitysti.

Toisen kerran ”kala-alkuruoaksi” otin annoksen nimeltä lohta & avokadoa 2.0, jossa oli sashimi-lohta, lime-dashia ja avokado-wasabi-pyreetä sekä lisäksi muita pakollisia kasviksia, muttei häiriöksi asti. Kaunis annos, ja herkullinen: avokadon ”rasvamaisuus” ja lohen rasvaisuus toimivat yllättäen hyvin yhteen, ja maut sopivat toisiinsa mainiosti, varsinkin pienen lime-ryydityksen kera.

Molemmilla kerroilla otin ”lihapääruoaksi” beef tatakin, jossa pääosassa oli reilusti pinnalta kypsennettyä härän marmorifilettä ohueksi leikattuna ja muina makuina yakitare-kastike ja cashew-pähkinät, lisäksi mukana kourallinen kasviksia. Kun kasvikset on urakoitu pois alta (päältä), pääsee nauttimaan pihvin ja kastikkeen yhdistelmän huikean upeista mauista. Yksi ehdottomasti herkullisimpia tapoja syödä naudanlihaa, jokaista suupalaa erikseen nautiskellen!

Pöydän toisella puolella syötiin gyozaa eli porsaanliha-dumplingeja friteerattuina (keitettynäkin olisi saanut), jotka tarjottiin chilisoijan kera. Chililiemeen en kajonnut, mutta yhden possumykyn maistelin sellaisenaan, ja hyväähän se oli: possun maku oli tallella mukavasti tuunattuna ja friteerattu mykytaikina toi siihen hauskan rakenteen.

Taas siis yksi hyvä Umeshu-kokemus. Seuraavaa odotellessa 🙂

(Käyty: 15. & 28.7.2014)