Ravintola C: huikea Viinimestarin menu

Ravintola C on Tampereen terävää kärkikaartia ja yksi suosikkiravintoloistani koko maassa: maut, niin ruoan kuin viinin, ovat aina kohdallaan, palvelu osaavaa ja ystävällistä – ja käytössä paljon luomua, mikä aina ilahduttaa.

Alkuillasta oli tullut jo nautittua pari lasia samppanjaa, joten nyt pyysin alkuun jotain lyhyehkö ja makeahkoa. Matti (Vuoden Hovimestari 2014 -kilpailun voittanut Matti Kuukkanen) laati hennon värisen ja herkän makuisen mutta juuri sopivasti makean ja raikkaan juoman, jossa maistui mustaherukka, raparperi ja ruusu.

Listalta valitsin viiden ruokalajin Viinimestarin menun juomineen. Erilaiset maut ja mielenkiintoiset makuyhdistelmät ovat se, miksi ravintoloissa käyn (eikä ruoan määrä), joten kaikenlaiset ”lisänumerot” ilahduttavat aina kovasti – C:llä on aiemminkin ollut tapana näitä tarjoilla ja niin nytkin: hyvin erilaisia keittiön tervehdyksiä tuli peräti kolmin kappalein, ensimmäisenä kätevästi lusikkaan aseteltu maukas kyntelinmakuinen suupala keksiä ja kreemiä.

2014-08-05 20-48-46 IMG_2627

Toisena oli juotava amuse: upean myrkynvihreä vuohenputkikeitto. Vahvasti luonnonyrtiltä maistuva keitto ryystettiin pillillä, jolloin pullon sulle asetettu sitruunamelissan lehti antoi nenän kautta oman hienon aromilisänsä makunautintoon. Hauska ja toimiva keksintö!

2014-08-05 20-50-04 IMG_2631

Kolmantena pikkupalana sain kyyttövasan sydäntä ja friteerattua lehtikaalia makoisassa liemessä. Sisäelinten (vai onko kieli sisäelin – kai se on, ainakin suun ollessa kiinni…) käyttö on kovasti hyvä juttu, niistä saa herkkuja, kuten tässäkin tapauksessa, ja surullista olisi, jos hyvät ruhonosat jäisivät käyttämättä. Kaali, josta en yleensä innostu, oli kerrankin herkullisen rapeassa ja suussasulavassa muodossa.

2014-08-05 20-52-12 IMG_2635

Seuraavaksi oli vuorossa varsinaisen menun ensimmäinen ruokalaji, jääkellarin siikaa sipulin ja fenkolin kera. Pyhäjärven siika oli marinoitu suola-sokeri-liemessä, jossa oli ollut myös fenkolin siemeniä. Kala tarjoiltiin hauskasti: Christina paahtoi sen kevyesti tohottimella pöydässä puupalan päällä ja asetteli sitten lautaselle kasvisten päälle – ja kaatoi vielä ympärille fenkolilientä puukiposta. Muina komponentteina oli ainakin tillikermaa, keltuaiskreemiä, haudutettua sipulia ja fenkolia sekä raakana pomittuja ja marinoituja punaherukoita. Erittäin maukas annos, jossa harmonisesti hyvin yhteensopuvat maut, joille lasiin kaadettu luomu-gewürztraminer Domaine Begude Le Secret du Sud (2013) sopi aromaattisuudessaan mainiosti.

2014-08-05 21-06-36 IMG_2639

Toinen menun annoksista oli Viskilän tilan kukon reittä herneen ja kallioimarteen kera. Viipale grillattua ja paistettua kukonpojan reittä oli saanut seurakseen kauniin salaatin, jossa oli hernettä tuoreena, pyreenä ja kuivattuna, savustettua kermaviiliä ja kallioimarre-vinagretteä. Hennosti savuarominen kananliha oli huikean maukasta! Liha yhdessä salaatin selkeiden makujen kanssa oli vieläkin herkullisempaa – poikkeuksellisen erinomainen kana-annos, kenties hurmaavin makuelämys, jota kanasta olen koskaan saanut! BoudierKoellerin pinot noir (2013) oli annokselle mainio paritus.

2014-08-05 21-16-36 IMG_2649

Seuraavaksi oli vuorossa kalaa ja valkoviiniä, joten parhaiden perinteiden mukaan tässä välissä kuului puhdistaa paletti, mihin tehtävään muutama lusikallinen raikasta punaherukka-basilika-granitaa sopi mitä mainioimmin.

2014-08-05 21-26-22 IMG_2655

Pyhäjärven kalaa rosvokesäperunoiden ja ruusuvoin kera piti sisällään pähkinöidyssä voissa haudutettua Pyhäjärven kuhan seläkettä, kuhamureketta friteerattuna, rapeaksi paistettua Lägelmäveden muikkua, perunaa, kesäkurpitsaa kauniisti ympyräksi aseteltuna, lehtikaalia, samettikukkaa, ruusun terälehtiä ja ruusu-voi-emulsiokastiketta. Omaan makuuni vihreitä kasviksia oli vähän runsaasti, mutta hyviä ja kauniita nekin olivat, joten söin pois. Erinomaisen herkullisia olivat kuitenkin etenkin kaikki kolme kalakomponenttia ja mielenkiintoisesti rosvopaistin hengessä kypsennetyt perunat. Runsaille ja kalaisille mauille oivallisena parina lasissa oli Moselista Joh. Jos. Prüm Graacher Himmelreich Riesling Kabinett (2008).

2014-08-05 21-34-53 IMG_2662

Juustona oli sopiva siivu Ahlmanin tilameijerin Selin-sinihomejuustoa, joka maistui pehmeän herkulliselta sellaisenaankin, vaikken sinihomejuustojen ylin ystävä olekaan. Kaipaan sen seuraksi aina makeaa, joka löytyikin tomaattihillosta – se yhdessä rukiisen näkärin kanssa teki juustoannoksesta peräti mahtavan. Täydellinen juoma tälle makuelämykselle oli 10 vuotta tammitynnyrissä kypsynyt Pineau des Charentes.

2014-08-05 21-52-17 IMG_2670

Ennen jälkkäriä sain vielä pienen espressokupillisen maukasta esijälkkäriä: ternimaitohyydykettä ja kaurakeksiä, jonka päällä kölli kauniinpunainen vadelmavaahto ja lakritisimurusia.

2014-08-05 22-05-47 IMG_2678

Varsinainen jälkiruoka, mansikkaa valkosuklaan kera, piti sisällään mansikkasorbettia, sokerikakkua, valkosuklaamarenkia ja mansikkahilloa sekä pöydässä lautaselle kaadettua pihasauniolla maustettua valkosuklaamaitoa. Mainiot maut, joita siivitti Limouxin alueen makea kuohuviini Antech Doux et Fruite.

2014-08-05 22-15-59 IMG_2686

Espresson kaveriksi pyysin tapani mukaan jotain outoa ja erikoista. Hetken arpomisen jälkeen sain valittavakseni kaksi C:n omaa uutosta: tomaatti-karpalo-likööri ja mesiangervolikööri. En osannut päättää, joten Matti toi pari senttiä molempia 🙂 Tomaatti-karpalo oli pehmeän makeanraikasta, lähes jälkiruoka sellaisenaankin. Mesiangervossa aromaattisuus korostui makeuden yli, ja se toimi ehkä siksi paremmin avecina kahvin kera. Erittäin onnistuneita tuotoksia molemmat, vailla teollisten kotimaisten liköörien alkoholin ja sokerin päällekäyvyyttä. Kahvin kanssa sain vielä valikoiman pieniä herkkuja: marmelaatia, vaahtokarkkia, suklaakonvehtia, tryffeliä… juuri sellaisia makeita, joita kahvin ja digestiivin kanssa mieluusti aterian lopuksi aina toivonkin.

2014-08-05 22-31-36 IMG_2692

C on aina ollut erinomainen, mutta jotenjin tuntuu, että viime vuosina sen ruoka-ajattelu on entisestään terävöitynyt: maut ovat raaka-aineiden makuja kunnioittaen selkeitä ja annokset tinkimättömän herkullisia. Makuosaamisen esittely ylimääräisten keittön tervehdysten ym. muodossa on juttu, jota ainakin itse kovasti arvostan – mitä enemmän erilasiia makunautintoja, sen parempi! Viinit ovat kiinnostavia ja niiden paritus ruokiin taidokasta. Palvelu on osaavaa muttei jäykkää vaan ystävällistä ja persoonallista. Mitä muuta voisi ravintolalta toivoa? (No, ehkä molekyylipiperystä tms. outoja tekniikoita, mutta ne eivät osune C.n konseptiin, joten niitä nautitaan sitten muualla.)

2014-08-05 22-36

(Käyty: 5.8.2014)