Hella ja huone on pitkäaikaisia suosikkiravintoloitani, jossa sekä ruoan laatu että kiinnostavuus ja haastavuus on aina ollut kärkitasoa. Harmillisesti kesällä se tarjoaa vain yllätysmenua (4 tai 6 ruokalajia), ja tällä kertaa, vaikka laatu edelleen oli kohdallaan, oli luovuus kesämenussa ehkä vähän kesäterässä eli ruoan kiinnostavuuden suhteen mentiin ehkä jonkinkin verran totuttua alemmalla ambitiotasolla.

Aloitin samppanjalla, Laurent-Perrier Brut Millésimé 2004, mitä mainioin kuohujuoma. Amusena tuotiin kyssäkaalisosekeittoa, kermaista ja pehmeää, muttei kovin yllätyksellistä – sikäli amuse tehtävänsä mukaisest asetti loppuillan odotuksia oikealle tasolle.

Ensimmäinen varsinaisen menun ruokalaji oli kantarelliraviolo kasvisliemessä kukkakaalivaahdon ja kuivatun kukkakaalin kera. Erittäin maukasta ja hyvin yhteen sopivat komponenttien maut; myös portugalilainen Terras d’Uvan valkkari toimi makujen kanssa hyvin.

Kala-alkruokana oli lohta fenkolipyreen, oliivipyreen, oliivivaahdon ja muikunmädin kera, lasissa Kruger-Rumpfin Schiefer Riesling (2013). Varsin maukasta lohta ja oliivi toimi sen kanssa yllättävän hyvin, vaikka olivii sinänsä ei herkkuraaka-aineitani olekaan; fenkolin ja lohen kaveruus olikin jo ennalta tuttu juttu.

Kalapääruoaksi sain kampelaa porkkanapyreen, fenkolin ja omenakastikkeen kera. Kampelan paisto oli nappisuoritus ja kasvislisäkkeet olivat ihan maukkaita. Viininä oli mielenkiintoisesti kroatialainen Kabola Malvasia (2009).

Lihapääruokana tarjoiltiin sienillä täytettyä possun ulkofilettä speltin, marinoitujen kirsikkatomaattien ja tumman tomaattikastikkeen kera. Ihan maukas annos tämäkin, mutta jokin Hella ja huone -odotusten mukainen omintakeisuus tästä ehkä uupui. Lasissa edellisen kaveri, saman tuottajan ja samasta rypäleestä tehty mutta wanhaan malliin amforoissa kypsytetty Kabola Malvasia Amfora, jykevän värinen (lähes oranssi) ja makuinen valkoviini.

Ennen jälkiruokia sain pikkuruisen pullollisen suuhuuhtelua: sangria kroatialaiseen tapaan, jossa hedelmän lisäksi valkoviiniä ja viskiä. Aika metkan makuinen!

Eka jälkiruoka oli uuniomenajäätelöä, kaurakeksiä, omenakompottia, rakuunageeliä ja vaniljavaahtoa. Erinomaiset maut ja ehkä illan kiinnostavin annos makujen, rakenteiden ja tekniikoiden osalta. Myös lasiin kaadettu tsekkiläinen makea valkoinen, Cépage Tramín Červený (2011), osui annokseen hienosti.

Toinen pääruoka oli suklaata, ilmattuna ja keksinä, karviaista sorbettina ja hillottuna sekä goji-marjaa. Suklaassa oli melko voimakas sitrushedelmäinen maku – tästä oli salissa savolaisittain sanottuna ”kahta ilimoo”: vieraisiin pöytiin korvia höristellessä kuulin kokkipojan kertovan ilmakupliin käytetyn uutettua appelsiinin kuorta, minulle Humberto kertoi sen olevan sitruunan kuorta. Erittäin pitkää jälkimakua mutustellessani matkalla hotellille päädyin appelsiinin kannalle.  Juomana perinteinen suklaan kaveri, aina maistuva portti: Osbornen LBV 2007. (Tästä ruokalajista jäi jostain syystä kuva nappaamatta.)

Kahvin kanssa otin vielä jotain perus-grappaa – kesän vuoksi oli mielenkiintoisempien juomien valikoima ehtynyt.

Hella ja huone taisi viime kesänä aloittaa tämän harmillisen kesämenujen systeemin – tosin viime kesän menu oli vielä selvästi ruoan kiinnostavuuden osalta Hellan ja huoneen ”normitasoa”, toisin kuin tällä kertaa. Mutta ehkäpä tämä kerta oli jotenkin poikkeus, ja jatkossa toivottavasti täällä saa taas nauttia gastronomisen luovuuden herkullisimpia hedelmiä.

(Käyty: 7.8.2014)