Teatterikesän ”Case Viro” -kokonaisuudessa oli mukana Cabaret Rhizomen esitys Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured (tuhat tanssia, joita tanssia ennen kuin kuolet). Koreografina oli Päär Pärenson, ohjaajana Johannes Veski ja tanssijoina/esiintyjinä Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Pärenson ja Ajjar Ausma.

Esitys oli monin paikoin hauska – neljä miestä esitti pätkiä erilaisista tansseista tai muuta liikemateriaalia, osalla ehkä enemmän tanssiosaamista kuin toisilla. Puolentoista tunnin pläjäykseen mahdutettuna 1000 tanssia tarkoittaa matemaattisesti tasan 5,4 sekuntia per tanssi, ja suurin piirtein sen verran kukin tanssi saikin aikaa. Huikeaa olikin, miten monien tanssien tai ”tanssien” ominaispiirteitä oli onnistettu puristamaan muutamaan sekuntiin siten, että ne olivat vielä jotakuinkin tunnistettavia.

Mitä nämä tanssit sitten olivat? Liikkeelle lähdettiin kansantansseilla tai kansallisia piireitä sisältävillä tansseilla Afrikasta Aasian ja Amerikoiden kautta Eurooppaan, kunkin maan tai alueen kohdalla n. 4 s tanssinäyte. Ja hopsan, näinhän tulikin kasaan jo parisataa tanssia! Nähtiin myös erilaisia ohjausmerkkejä esim. marssimiseen liittyen. Videolta esitettiin suuri joukko erilaisia eläinten ”tansseja” (kuten nahkhiire paaritumis tans eli lepakon soidintanssi). Seura-, kilpa- ym. tanssilajit käytiin myös läpi. Nyt näytti tanssilaskuri jo reippaasti yli 600. Tunnettuja baletteja ja nykytanssiteoksia esiteltiin sekä videonäyttein että niitä imitoivin, enemmän tai vähemmän tarkoin (tai humoristin) imitoinnein – tässä kategoriassa videolla vilahti mm. Carolyn Carlsonin Blue Lady nähdäkseni Tero Saarisen tanssimana. Myös erilaiset seksiasennot tai -liikkeet, ikonisiksi muodostuneet gestiikat (Hitler-tervehdys, moon walk, ym.), jooga-asennot, jne. saivat omat esittelynsä.

Tuhathan niitä kertyi. Mutta olivatko kaikki tanssia? Mitä tanssi oikein on? Tanssin tiedotuskeskus on tuottanut ansiokkaan oppaan tanssitaiteen katsomiseen otsikolla ”Voiko hiipiminen olla tanssia?” Siinä taidetanssia pyritään määrittelemään monin tavoin: se vaatii yleisön, se positioituu kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin, siinä on kyse ihmiskehon liikkeestä, sille on olennaisia liikkeen rytmin ja dynamiikan vaihtelut; se on aktiivista ja tietoista vuorovaikutusta kehon, mielen, tilan ja ajan kesken. Tanssi voi konstruoitua myös sosiaalisesti: jos tekijät kutsuvat teostaan tanssiksi ja katsojat suostuvat pitämään sitä tanssina, kyse on tanssista.

Em. pohjilta aika iso osa Mutantantsin tuhhaesta muutaman sekunnin pätkästä tosiaan oli tanssia. Joka tapauksessa hengästyttävän runsas kavalkadi monenlaista liikettä – paneutuen mutta hilpeä virne suupielessä tehtynä!

Teatterikesän tiedotustilaisuudessa 7.8.2014: Ajjar Ausma, Joonas Parve, Anatoli Tafitšuk, Päär Pärenson.

(Nähty: 8.8.2014, Tampereen teatterikesä, Hällä-näyttämö)