Bajadeer

Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana ja lyhentämänäkin. Hyvää työtä oli Edur tehnyt – kahden tunnin ja 10 minuun esityksessä (sis. yhden väliajan) ei ollut suvantopaikkoja eikä yhtään tylsää hetkeä.

Kyseessähän on onneton rakkaustarina, kuinkas muuten: kaunis temppelitanssija Nikiya ja jalo sotilas Solor rakastavat toisiaan, mutta hallitsija haluaa naittaa Solorille tyttärensä Gamzattin. Itsekin Nikiyaan ihastunut pääbramiini saa selville rakastavaisten puuhat ja juoruaa hallitsijalle, joka päättää, että Nikiyan on kuoltava. Rakastettunsa menettänyt ja pakkoavioliitosta innoton Solor ratkeaa huumeisiin ja oopium-huuruissaan tapaa Varjojen valtakunnassa Nikiyan hahmon ja jää sille tielleen viettämään ikuisuuttaan tämän kanssa. Siis teemaa ”kielletty rakkaus saa ikuisen täyttymyksensä kuolemassa”.

2014-09-21 22-06-01 IMG_3947Nikiyan roolin tanssi Alena Shkatula, sama hentoinen ballerina, joka toissailtana loisti pariisilaisena kurtisaanina. Niin se elämä (tai ainakin baletti) kuljettaa uralta toiselle (vaikkei ylen etäiselle tällä kertaa). Hän tanssi upeasti sooloja, mm. ekassa näytöksessä huilusooloon (Mizuki Shindo) kanssa ja toki koko joukon kauniita kohtauksia kimpassa Solorin (Denis Klimuk) kanssa. Solorin soolojen hyppelyt ja loikkimiset olivat erityisen näyttäviä, koska Klimukilla pitkänä poikana on hyvin ulottuvaiset raajat ja todellakin taito käyttää niitä.

Pääparin ohella toki muitakin merkillepantavan nautittavia tulkintoja oli: tunnetun pronssijumalan roolin tanssi Sergei Upkin varsin taidokkaasti, samoin hallitsijan tyttären Gamzattin roolin tanssinut Ekaterina Oleynik tulkitsi hienosti osansa fouettéineen kaikkineen. Oleynikille ja Klimukille tämä ilmeisesti oli eka esitys tultuaan juuri kiinnitettyä Rahvusballettiin. Erikseen pitää vielä mainita nuori Eneko Amoros, joka tanssi pienempiä solistisia rooleja fakiirien hurjana pomona ja rumputanssissa: erittäin taitava, näyttävä ja ilmaisuvoimainen tanssija, joka erottui edukseen jo toissailtana Manonissa.

Toinen näytös, Varjojen valtakunta, oli aiemmin näkemiäni osia, ja tässäkin erittäin hieno: hyvin kaunis näyttämökuva, ja (noin) 24 valkoista tutu-tyttöä + solistit hyvässä järjestyksessä lavalla liikehtien oli odotetusti silmiä hivelevää katsottavaa, ja toki myös Nikiyan ja Solorin tunteikkaat kohtaukset.

Näitä Bajadeeri-kokemuksia pitänee nyt pyrkiä saalistamaan lisää, etenkin joku täysimittainen pölyttynyt moderisoimaton versio, jotta näkee, paneeko se haukotuttamaan, niin kuin oikein klassiset klassiset joskus tapaavat tehdä. Tämän Edurin version kohdalla niin ei todellakaan käynyt!

(Nähty: 21.9.2014)