A21 Dining on ainakin kahdella tapaa hauskan omalaatuinen ravintola: se tarjoilee vain pitkähköjä (5 tai 7 ruokalajia) teemamenuja, ja viinipaketin ohella menulle on saatavana tarkkaan paritettu cocktail-paketti. Drinksut ruokajuomina kuulostaa ehkä aluksi oudolta, mutta ne toimivat mainiosti; cocktailien etu viiniin verrattuna on mahdollisuus tarkasti räätälöidä juuri sopiva maku ruoan pariksi – viiniä ei voi (tai ei ainakaan ole sopivaa) samalla tavalla tuunata, vaan pitää valita olemassaolevista.

Illassa oli synttärihenkeä, joten valittiin pidempi eli 7 ruokalajin Talvivaellus-menu (ikään kuin valinalle jotain syytä tarvitsisi), itselleni cocktailien kera, puoliso valitsi ne alkoholittomina versioina. Maistelimme juomia ristiin, ja pitkin iltaa hämmästelimme, miten tarkasti kukin alkoholiton juoma oli saatu maultaa hyvin lähelle alkoholillista versiota!

Alkumaljaksi otin ystävänpäivän juoman, joka oli rakennettu klassisen samppanja-cocktailin tapaan: sokeripalaan angosturaa, cassista, ja päälle rose-kuohuvaa. Kauniin värinen, sopivan makea kuplajuoma!

Amuse tuli kauniissa pienessä lasimaljassa: paahdettua mateen maksaa ja rapukeittoa. Vahvanmakuinen ja samettisen pehmeä keitto maukkaan maksaviipaleen kera herätteli mukavasti makuelimiä.

(Mainittakoon, että kuvat ovat ehkä vähän tavallista huonolaatuisempia haasteellisten valaistusolosuhteiden vuoksi.)

Ennen kutakin ruokalajia pöytään tuotiin kortti, jossa oli annoksen nimi, teemaan virittävä luontokuva ja englanniksi pääraaka-aineet ja jokunen sana aiheen tiimoilta. Hauska ajatus!

Ensimmäinen varsinainen ruokalaji, Puro, sisälsi nieriää, kuningasrapua ja tilliä kreeminä ja ainakin kurkkua, mätiä ja kalannahkaa. Nieriä oli tehty terriiniksi, josta oli lautaselle leikattu ohut veikeä viipale. Hyvin yhteensopivat maut, joita hienosti säesti cocktail, jonka maut tulivat pääosin sitruunavodkasta ja basilikasta; hyvin sitruunainen juoma sellaisenaan, mutta ruoan kanssa oiva yhdistelmä.

Seuraava ruokalaji oli Loimu: ankanmaksa-moussea, ilmakuivattua ankkaa ja kirsikkaa, mukana myös mm. Savora-sinappia, kurkkua ja marinoitua punasipulia. Peräti herkulliset maut, joihin mustaherukka & hunaja -cocktail sopi täsmällisesti. Cocktailissa oli alkoholina calvadosta ja ”Braastadin konjakista tehtyä jälkiruokaviinia” (arvatenkin konjakkitalon Pineau des Charentes) – todella herkullinen drinksu, jota olisi voinut lipitellä ihan sellaisenaankin, mutta meni toki tässäkin hyvään tarkoitukseen, siivittämään ankan lentoon makunystyröiden ympäri.

Seuraavana oli vuorossa kasvisannos, Aurinko, eli kurpitsaravioli seuranaan mm. vesikrassia, salviaa, kurpitsapyreetä ja kurpitsa- ja tomaattikuutioita. Kauniinvärinen ja maultaan erinomainen annos! Lihansyöjänä tuon tuostakin joudun hämmentymään siitä, miten huikeita makuja pelkistä pupujen ruoista voikaan saada aikaan. Lasissa makuina olivat karamellisoitu musta tee, kaneli ja sherry – vähän outo liemi sellaisenaan, mutta erittäin napakasti ruoan kanssa toimiva juoma.

Lämpimän kalaruoan nimi oli Jää; siinä oli turskaa, tyrniä ja kukkakaalia pyreenä ja sellaisenaa, lisäksi porkkanaa, 62 °C lämpötilaan kypsytetty muna ja tyrni-hollandaisea. Turska, no joo, sinänsä aika mauton kala, mutta hyvä mehevä kypsyys ja maultaakin ihan jees. Kasvislisäkkeet maukkaita, jopa kukkakaaliin, puoli-inhokkiini, oli saatu hyvä maku; vain porkkana, täysinhokkini, oli hiukan liian paksuina suikaleina, mutta urheasti urakoin nekin alas. Muna oli hauska: ei ihan valuva muttei ihan muodossaankaan pysyvä; hitaan geelimäinen. Hollandaise oli mukavan hennosti tyrniaromista. Lasissa porkkanaa, inkivääriä ja giniä – ei erityisherkku, mutta ihan ok, ja maut koplautuivat ruoan makuihin hyvin.

Ennen seuraavaa ruokalajia saimme leivätkin pöytään: vaaleaa maalaisleipää ja tummaa makeaa ssaaristolaisleipää, molemmat varsin päteviä leipomuksia, joita olisi voinut mieluusti mutustella jo alkuillastakin.

Viimeinen ”suolainen” ennen jälkkäreitä oli Revontuli: poroa, kateenkorvaa ja puikulaperunaa muusina, muina väreinä friteerattua lehtikaalia, mustajuurta, puolukkageeliä ja tomaattia. Poro oli ylen herkullista: savustettua ja paistettua tai mitä lie, joka tapauksessa upean makuista! Kateenkorva oli myös poikkeuksellisen maukasta, ja kasviskomponentit sopivat kokonaisuuteen hyvin, samoin kuin juoma, jonka maku tuli puolukasta ja mausteppippuroidusta rommista.

Ekan jälkkärin teemana oli Lumi, jossa oli jogurttia ja lakkaa, jogurtti jäätelönä ja keksinä, lakka hillona ja kastikkena, lisäksi hiukan salmiakkia. Oikein hyvin yhteenpelaavat makeanhapokkaat maut! Juomassa oli lakkaa, neilikalla maustettua vodkaa ja tervaa, joka tosin jyräsi muut maut alleen.

Menun viimeisenä oli Kaamos eli suklaata, hasselpähkinää ja espressoa: tummasuklaakuorrutteinen valkosuklaamoussepallo, espressohyytelöä, hasselpähkinä-herkkutattijäätelöä (!) ja vielä liekitettyjä karpaloita. Hienot maut alusta loppuun! Varsinkin jäätelö oli periherkullista, oudolta kuulostavasta raaka-aineyhdistelmästä huolimatta/johtuen. Lasissa oli kahvia/kahvilikööriä, kardemummaa ja tummaa rommia; ei hullumpi sinänsä, mutta ei omaan makuuni oikein tuonut mitään uutta erinomaiseen ruokaan – ehkä ainoa cocktaileista, joka ei mielestäni ollut ihan nappiyhdistelmä ruoalle.

Seitsemään ruokalajiin oli saatu kulumaan jo yli 4 tuntia, ja alkoi tuntua levottomuutta, ja kun kellokin oli jo monta, jätettiin kahvit ja digestiivit väliin. Siitä huolimatta erittäin hyvä kokemus: ruoat monin osin erinomaisia ja loputkin ainakin oikein hyviä, ja juomat niiden kanssa huikean hyvin yhteensopivia lähes kaikki.

Jos jotain kehitystoiveita pitäisi esittää, niin vähän vauhtia voisi lisätä, odotusajat oli välillä kovin pitkiä – jossain muualla olen helposti nauttinut 8:kin ruokalajia kolmessa tunnissa. Muutoin toiveet kohdistuvat salin puolelle: Palvelu oli vaihtelevaa ja henkilöstä riippuvaa – ihan ystävällistä kyllä, mutta vähän ulkokohtaisen oloista: esim. ruoat esiteltiin kyllä hyvin, mutta monesti se kuulosti lorulta, jonka neidot latelivat ulkoaopetellulla nuotilla niin nopeasti, ettei näin hidas mies pysynyt aina perässä. Niin, ja ne leivät voisi olla hyvä tuoda pöytään jo aiemmin, eikä vain yhden ruokalajin ajaksi. Edellisellä kerralla, muutama vuosi sitten, muistelen, ettei palvelussa ollut ensinkään moitteen sijaa – ehkä nyt oli ystävänpäiväruuhkan vuoksi jouduttu laskemaan tasoa, toivottavasti vain tilapäisesti.

Kaikkiaan kuitenkin hyvinkin blogin kriteerien mukainen kokemus, ja sellainen, joka kannustaa tulemaan uudelleenkin!

(Koettu: 14.2.2015)