Taas on blinikausi! Ensimmäiset blinini joskus vuosia sitten söin Lasipalatsissa, jonka blineistä onkin muodostunut mielessäni prototyyppi, johon muita blinejä vertaan – useinkin niiden muiden vahingoksi.

Lasipalatsin tavoista tarjota blinejä suosikkini on ”syö blinejä niin paljon kuin haluat ja X lisuketta” eli hinnoittelu perustuu lisukkeiden määrään ja blineja voi syödä niin paljon kuin napa vetää. Blinit ovat isoja ja muhkeita, tyypillisesti niitä jaksan kaksi, joskus oikein nälkäisenä ehkä kolme, mutta silloin ei suloiselta ähkyltä voi välttyä. Tämä siis kattaa niin alku- ja pääruoan, eikä yleensä jälkiruoalle jää tilaa.

Otimme blinit kuuden lisäkkeen kera. Juomapuoli on joskus blinien kanssa vähän haastava rasti, vaikka toki valkkareista ja kuohareistakin löytyy toimivia pareja – nyt oli kyseessä lauantailounas ja myöhemmin pitkä illallinen tiedossa, joten ihan kivennäisvesi tuntui oivalta valinnalta. Toki blineihin kuuluva jääkylmä snapsi piti ottaa – niitä Lasipalatsilla on tapana tehdä itse, mm. takavuosina salviasnapsi oli suosikkini. Tällä kertaa sitä ei ollut tarjolla, joten valitsin piparjuurisnapsin, joka oli varsin hauska ja toimiva juoma varsinkin kalalisäkkeiden kansssa.

Niin, ne lisäkkeet – kuvassa vasemmalta: graavilohitartaria, smetanaa, muikunmätiä, punasipulia, katkarapuskagen, marinoitua punasipulia, metsäsienisalaattia, venäläistä suolakurkkua ja hunajaa, vuohenjuustokreemiä ja punajuuri-omenasalaattia.

Valittamisen aihetta ei ollut missään lisäkkeessä, mutta erityistä herkkua oli lohitartar (jota sain tupla-annoksen, seuralaisen kevytkohmeloon se kun ei soveltunut). Vuohenjuusto ja punajuuri on nappiyhdistelmä ja toimi blininkin kanssa erinomaisesti – omenan raikkaus tasoitti hyvin blinin rasvaisuutta. Suolakurkku ja hunaja on jotenkin pöljänkuuloinen yhdistelmä, mutta perin hyvin toimiva. Ja toki muikunmäti, sipuli ja smetana on aina tarpeellinen lisuke blinille.

Blinit, kuten mainittu, olivat isoja, luokkaa 10-12 cm halkaisijaltaan ja muhkean paksuja, rapeita pinnalta, mehevän pehmeitä sisältä ja peräti herkullisia, ja ne kannetaan pöytään suoraan pannulta. Kahden blinin ja lisäkkeiden jälkeen ei enää jälkkäri mahtunut – se piti kuitata kupillisella kahvia.

Lasipalatsi on myös interiööriltään hyvin viehättävä valkoisten pöytäliinojen ravintola, melko avoin tila mutta ei silti mikään hälinähalli, vaan pöydissä voi hyvin keskittyä keskusteluun ilman, että muu häly häiritsee. Varsinkin ikkunapöydät ovat kivoja Mannerheimintien näkymineen!

(Käyty: 14.2.2015)