Pääsiäisenä piti tulla Tampereelle katsomaan erilaista Parsifalia, mutta ongelmaksi oli muodostua se, mistä saa ruokaa syödäkseen, pääsiäissunnuntaina kun enin osa laatusyöttölöistä oli kiinni. Näsinneulan ravintola oli poikkeus, joten sinne siis! Toki sinne olisi voinut mennä muutenkin, keikkuuhan se Tampereen top-4-suosikkiravintoloiden listallani – ja männävuosinakin, kun sen taso ei ollut ihan nykyisellään, siellä tuli käytyä upeiden ja rauhottavien maisemien vuoksi.

Teeskentelin reipasta ja kävein Tampere-talolta ihan omin jaloin Särkänniemeen, joten oli jo vähän jano – alkujuomaksi kyselin jotain kuohuvapohjaista muttei ihan perus- kir royalia kuitenkaan. Sain mielenkiintoisen ”neulan bellinin”: tyrniä, tyrnisosetta, vaniljageeliä ja Terra Organiza -luomu-proseccoa. Paksuhkoa ja mainiosti tyrnille maistuvaa, muttei liian hapokasta kuitenkaan. Oikein onnistunut maukas ”bellini”.

Näsinneulassa käyn yleensä Teatterikesän aikaan eli noin kerran vuodessa, ja silloin tulee yleensä ylensyötyä pitkä OJ’s menu – nyt kuitenkin tuntui, että vähämpikin piisaisi. Finlandia-menulle näytti  kootun mielenkiintoisimmat listan annokset, joten sillä mentiin vain alkuruoka vaihtaen. Viinivalintojen osalta jättäydyin henkilökunnan hellään huomaan.

Menun ulkopuolelta tuotiin aluksi amusena curry-kukkakaalikeittoa ja maitovaahtoa pienessä kupposessa. Kukkakaalihan ei ole herkkujani, mutta tässä sen ja curryn vahvahkot ominaismaut oli kesytetty hyvään tasapainoon keskenään – tuloksena kermaisen pehmeä ja herkullinen pikkukeitto. Vähän turhan kuumaa oli, mikä oli ahneelle ongelma. Yllättäen jo tämänkin kanssa sain viintä: Cinta Purpura Reserva Cava toki maistui keiton kanssa.

Eka menun mukainen annos olisi ollut Näsinneulan maustelohta, mutta sen olin vaihtanut ja sainkin peuratartaria ja viiriäisen uppomunan, mukana keltuaisgeeliä, marinoitua punasipuli, kuivattua sipulia, joku juureksen pätkä ja pinjansiemeniä. Erinomaisen maukas tartar! Uppomuna ei ihan valunut, mutta kuitenkin hyvänmakuinen lisä – ja toisaalta geelimästiä keltuaista oli annoksessa erikseenkin. Erittäin hyvät maut kaikkiaan, ehkä omaan makuuni lihan ja lisukkeiden suhde olisi voinut olla lihapainotteisempi. Pieni yllätys oli juoma: Monte del Frá Amarone – erittäin hyvä Amarone, mutta aika yty juoma… melko herkälle tartarin maulle ehkä jopa turhankin ytyä, mutta esim. hankalalle keltuaiselle se pärjäsi hyvin. Joka tapauksessa herkkua lipiteltäväksi seuraavaa ruokaa odotellessa.

Tömäkän viinin jälkeensä jättämä auvoisa suuhuuma sai pian kyytiä: väliruokana menulla oli fenkolisorbettia ja sitruunalunta. Fenkoli on sellainen hyvänpäiväntuttu, ei ihan ylin ystäväni muttei ihan vieroksuttavakaan. Tässä sen maku toimi – muistiinpanoissani lukeekin viileän analyyttisesti: ”uuh miten hyvää”.

Pääruoaksi sain Kaldoaivin poronvasaa,  selleri-suppilovahveropyreetä, lehtipersiljalla maustettua ohraa, mukana myös puolukkaa ja sekalaisia kasviksia. Poro on parasta, sen todistivat taas mureanmaukas punainen ulkofile ja pitkään kypsytetty niska espanjalaisen biodynaamisen punkun (Descendientes de J. Palacios Pétalos Bierzo) säestyksellä. Kasvislisukkeista etenkin selleri-suppilovahveropyree oli erinomaista, vahvasti suppiksille maistuvaa.

4. Seuraavaksi kotimaisia juustoja: ilmeisesti Mouhijärven tilsit-tyyppinen Hilma ja valkohomejuusto Väinö, lisänä nokare tyrnisosetta. Hyvät oli juustot (jopa siinä määrin, että rohmusin jo palan ennen kuin muistin napata kuvan…), ja tyrni yllättäen ei ollut tässäkään liian hapokasta vaan toimi juustojen kera mitä oivimmin. Kuten myös perin pätevä portviini, Quevedo Colheita 1996.

Jälkkärinä oli tarjolla lakritsipiirasta ja limeä: piiraspohjan päällä ihanan paksu kerros kinuskimaista lakritsijöötiä, lisäksi lakritsivaahtoa, lakritsi-limejäätelöä, limemarmeladia ja  paahdettua valkosuklaata. Jopa minun makuuni sopiva makeus, jota lime vähän raikasti (muttei liikaa). Lasissa loirelainen Coteaux du Layon Rouanniéres jäi vähän ehkä sivustakatsojaksi, vaikka sen hunajaisuus ja ujohko hapokkuus hyvin ruokaa komppasikin.

Joten eipä kauheasti valittamista ruoista sen enempää kuin särpimistäkään. Auringonlaskuinen järvi-Tampere ylhäältä katsottuna ei maisemana sekään jättänyt suuremmin toivomisen varaa, ja palveluhan on täällä saatu hyvälle tolalle jo jokunen vuosi sitten. Kokolailla mainio kokemus siis!

(Käyty: 5.4.2015)