Tuli vihdoin käytyä Skifferissä Erottajalla – sitä on kehuttu, mutta ei ollut osunut omalle kohdalle aiemmin. Nyt osui ja hyvä niin! Skifferin päätuote on pizzat, joita nimittävät hauskasti liuskoiksi – liuskahan on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”kapea(hko) nauhamainen kaista, kaistale, suikale” tai ”kirjoitettu paperiarkki”. Kaistaleen muotoinen, kyllä, mutta ”kapea(hko)n” mielikuvallista määritelmää lätyn koko kyllä haastaa 🙂

”Pizzeriaksi” Skifferissä on erilainen viinilista: lyhyt mutta mielenkiintoinen, suurin osa luomua tai biodynaamista. Seuraa odotellessa otin lasillisen samppanjaa, Jacquart Mosaïque Brut, joka sopi hienosti talviloman alkajaisiksi.

Menulla ei ollut perus-kuatrostatsiooneja ja -amerikaanoja vaan ilahduttavasti ja herkullisesti ihan omia keksintöjä. Itse otin liuskan nimeltä Järvisuomi, jossa piti oleman savustettua särkeä, hauen mätiä, uppomuna sekä mummon kurkkuja; lisäksi siitä löytyi vielä ainakin porkkanaa, kevätsipulia ja runsaastu tuoretta tilliä. Porkkanasta en niin innostu, keräsinkin ne lautasen reunalle, josta puolisoni niitä napsi parempiin suihin; myös tilliä oli makuuni aika runsaasti, mutta isohkoina kappaleina, joten nekin oli helppo hätistää sivuun. Siinäpä olikin kaikki, mikä lätyssä ei ollut erinomaista.

Pohja oli ohuen rapsakka ja pohjustus sen päällä mahtavan maukasta, joten täytteettömätkin kohdat olivat herkullisia – täyte olikin enimmäkseen kasattu kätevästi keskelle keoksi, joten sitä saattoi makunsa mukaan annostella kullekin suupalalle haluamansa mitan. Savustettu särki oli yhtään liioittelematta huikean erinomaista: särki on ylenkatsotusta maineestaan huolimatta erittäin maukas kala, ja tässä se oli vielä erityisen herkullista. Mäti, uppomuna ja kurkut täydensivät maut mukavasti todella oivaksi kokonaiselämykseksi. Viiniksi tarjoilija ehdotti itävaltalaista Loimerin Lois 2012 grüner veltlineriä, joka komppasikin napakasti savusärjen ja kaveriensa makuja.

Jo aiemmin täällä käynyt puolisoni päätyi Formaggio-liuskaan, jossa oli luvassa juustoja, mozzarellajäätelöä, pähkinöitä ja viikunaa. Viikuna oli tuoreena ja juustoista maistoimme ainakin sinihometta ja vuohenjuustoa, muiden ohella. Mozzarellajäätelö oli hieno keksintö, pehmeän ja raikkaan makuinen kylmä komponentti kuuman liuskan päällä. Mainiot maut tässäkin!

Jälkiruoakalista oli lyhyt mutta ytimekäs. Otin tummasuklaa-artesaanijäätelöä ja espresson. Jäätelö oli Caminiton, pehmeää ja kermaista muttei raskasta vaan enemmänkin kuin onnistunut tummasuklaamousse jäädytettynä. Erinomainen maku ja rakenne vei tyystin huomion pois tarjoiluastiana toimivasta pahvikiposta. Ilahduttavan reipas annoskoko myös tässä herkussa!

En oikein usko minkään julistamiseen ”parhaaksi” oikein missään lajissa, mutta mielenkiinnolla odotan, voisiko pizzoissa joku pistää paremmaksi. Tänne siis uudelleen!

(Käyty: 14.4.2015)