Tukholman-laivoilla olen usein syönyt erinomaisen hyvin, mutten ollut ajatellut, että se olisi mahdollista lyhyillä Tallinnan-paattimatkoillakin. Baltic Queen -laivan mielikuvituksellisesti nimetty à la carte -ravintola Gourmet Baltic Queen osoitti minun olleen väärässä. Perin miellyttävä tapa matkata Tallinnasta Helsinkiin: istua mukavassa ympäristössä alati vaihtuvin merinäköaloin, ja joku tuo ylen aikaa hyvää ruokaa eteen 🙂

Alkumaljaksi luonnollisesti laivan samppanja, erittäinkin maistuva Canard-Duchêne Cuvée Léonie (jonka luomuversiota lähti myymälästä pari pulloa kotiinkin).

Tarjolla oli pitkähkö 6 ruokalajin Menu Signature by Château Tanunda, jossa kaikki viinit oli tämän australialaisen Barossa-laakson tuottajan valikoimista. Tuntui mielenkiintoiselta, joten se!

Amusena pienen nyrkin kokonen töräytys kurpitsamoussea – juuri niin ilmavaa ja unelmaisen höttöistä kuin sifonista tulee. Mukavan vahvasti kurpitsan makuista, vähän ehkä jotain jogurtin makua seassa?

Eka varsinainen menun ruokalaji oli Scallop & celeriac eli kampasimpukkaa, juuriselleriä, rukolaa ja omenaa. Kampasimpukka oli sopivan kypsä, selleripyree hennohko mutta maukas ja rukolaliemi sekä ohuet omenaviipaleet toivat kivaa raikkautta. Herkät maut mutta oikein mainio annos, johon ihan hyvin sopi varovaisen kullankeltainen Barossa Tower Pinot Grigio.

Seuraava kylmä alkupala oli Reindeer & horserahish eli poroduo, piparjuurta ja vihanneksia. Poroa oli kahdella tavalla: hiukan pinnalta kypsytettyä ja yrteissä kieriteltyä sisäfilettä ja kielestä tehtyä moussea – molemmat todella erinomaisia! Piparjuurta en juurikaan havainnut mutten kaivannutkaan. Juureksia, ainkin punajuurta ja porkkanaa, oli niin ohuen ohuina siivuina, että niitä rouskutti ihan mielikseen, ja ne toivat mukavaa lisää poron makuun eivätkä vieneet siltä tilaa. Kokonaisuudelle (myös lautaselle jauhetulle pippurille) sopi todella hyvin Chorus Cabernet Merlot, jota mielikseen nautiskeli sellaisenaankin.

Kolmantena kylmänä alkupalana oli Cod & pomelo eli skrei-turskaa, turskan maksaa, pomeloa ja hollandaisea, mukana myös fenkolia ja siianmätiä. Vähärasvainen turska ei tällä kertaa ollut liian kuivakaa ja pomelo vielä mehevöitti sitä hauskasti – miedot maut tukivat hyvin toisiaan. Taikinakuoressa fritattu turskan maksa oli aivan huikea makuelämys, veti lähes vertoja ankanmaksalle! Lasissa The Three Graces Marsanne Viognier Roussane toimi hyvin kalan, fenkolin ja pomelon kanssa mutta maksalle ei niinkään – niinpä nautiskelinkin maksan lopuksi sellaisenaan, eikä se kyytipoikaa kaivannutkaan. (Mainittakoon, koska tämä ei ole mainoskanava vaikka onkin positiivinen blogi, että annoksessa oli pieni teknikkavika: löytyi ruoto; yksi vain mutta sen verran ilkeän näköinen, etten onneksi saanut sitä kurkkuuni.)

Lämpimäksi kalaksi tuotiin eteen Monkfish & beetroot eli merikrottia, punajuurta, kurpitsaa ja rapulientä. Voissa paistettu merikrotti oli mielettömän maukasta! Porkkana-kurpitsamousse, paahdettu punajuuri ja rapuliemi toimivat sen kanssa koko lailla täydellisesti; erittäin hyvin yhteensopiva makukokonaisuus, jolle myös viini, The Château Cabernet Sauvignon, toimi erittäin hyvin – tosin kalan erityisen hieno maku hiukan hukkui viinin tyrskyihin, joten pitikin kunkin suupalan kohdalla valita, nauttiiko kalasta sellaisenaan vai kokonaisuudesta viinin kera.

Lihapääruokana oli Elk & duck liver eli hirveä, ankanmaksaa, palsternakkaa, beluga-linssejä ja yrttilientä. Hirvi  tarjottiin tournedos rossini -henkisesti eli sisäfilepihvin päällä viipale kevyesti paistettua ankanmaksaa – yhdistelmä, joka oli häpeämättömän suurta nautintoa! Myös kasvislisäkkeet olivat onnistuneita: palsternakkaa täyteläisenä pyreenä ja rapsakoiksi paistettuina suikaleita sekä karamellisoitua salottisipulia; linssipeti, vaikka maukas sekin, jäi statistiksi. The Château ‘100 Year Old Vines’ Shiraz nousi vähintään kasvislisäkkeiden tasolle ja kohotti kokonaisuuden vielä piirun verran korkeammalle.

Jälkkäri Pear & chocolate tarjosi karamellia, päärynää, suklaata ja tyrniä. Suklaa oli herkullisena tummasuklaamoussena ja tyrni kastikkeena ja mietona sorbettiviipaleena. Annoksen keskellä oli mille-feuille-henkinen rakennelma, jossa lehtitaikinakerrosten välissä oli päärynää ja ilmeisesti vaniljamoussea. Mauiltaan oikein hyvin onnistunut kokonaisuus, kunhan liian sitkeät lehtitaikinajutut työnsi syrjään. Myös viini oli mainio valinta, The Château Botrytis Semillon, jossa oli sekä suklaalle riittävä makeus että tyrnin kaveriksi sopivat hapot.

Lopuksi maistui vielä lyhyt espresso ja nautinnollinen tujaus rommia, Angostura 1919.

Kaikkiaan erinomainen menukokonaisuus! Ekan, kampasimpukan, kohdalla jo ajattelin, että onpa perin maukasta ja laadukasta, mutta lopulta se osoittautui elämyksellisyydeltään vaatimattomimmaksi annokseksi, kun muut porskuttivat kauas ohi. Viinit toimivat kovin hyvin, mikä ei läheskään aina onnistu, kun yritetään ”pakottaa” ruoat yhden tuottajan juomiin. Palvelu oli ystävällistä. Pieniä miinuksia jos kaivelisi, niin aiemmin mainittujen parin pienen (mielestäni) tekniikkavian (ruoto & lehtitaikina) lisäksi voisi mainita muutoin miellyttävää ympäristöä välillä häirinnyt pubimeteli viereisestä salista – ja ehkä senkin, että tässä oli todella nopea läpimeno: koko em. komeus alle kahteen tuntiin. Mutta kokonaisuutena erittäin hieno kokemus!

(Koettu: 19.4.2015)