En ole oikein koskaan ollut muumi-ihminen – lapsenakin äiti luki meille Grimmin satuja, Aku Ankkaa ja muuta, mutta muumikirjat eivät jostain syystä kuuluneet vaatimattoman kotikirjastomme antiin. Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjankin luin vasta pari päivää ennen kuin näin Anandah Konosen baletin. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Selvä aukko sivistyksessä ja kulttuurinen kuollut kulma tämä kuitenkin on, minkä havaitsin selvästi, kun en heti tunnistanut ihan kaikkia hahmoja lavalla – onneksi apu oli lähellä: vieressä istunut vieras pikkulapsi tarjosi huoltajansa hyssyttelyistä huolimatta kommenttiraidan: ”Hemuli taas!” ”Hattivatit tulee!”

Tove Janssonin tarinassa Muumipeikko saa kuulla kummia maailmankaikkeudesta ja lähtee Nipsun kanssa hankkimaan lisää tietoa tähtitornin tiedemiehiltä; mukaan matkalla lyöttäytyy myös Nuuskamuikkunen. Käy ilmi, että pyrstötähti on pian iskeytymässä maahan! Matkalla kiireesti kotiin Muumipeikko kohtaa ihanan Niiskuneidin. Muumilaakson väki suojautuu Nipsun löytämään luolaan, mutta pyrstötähti meneekin täpärästi ohi, ja taas koittaa uusi aamu. Anandah Kononen on tehnyt tarinaan ja Panu Aaltion musiikkin baletin, joka on uskollinen ja kunniaksi Tove Janssonin luomukselle.

Muumipeikko (Jani Talo) asettelee Niiskuneidin (Tiina Myllymäki) nilkkakorua paikalleen © 2015 Suomen kansallisbaletti/Mirka Kleemola

Muumien ja baletin yhdistäminen ei ehkä tunnu heti ilmeiseltä: muumien fyysiset piirteet eivät tuo ensimmäiseksi mieleen balettitanssijaa – muumivartalon painopiste lienee huomattavasti ihmis- ja etenkin tanssijavartaloa alempana, joten muumien ominaisliikekielen voisi olettaa myötäilevän gravitaation vaatimuksia sujuvammin kuin baletin, jossa liike pyrkii enemmänkin kevyesti ja ilmavasti ylöspäin. Kononen on ottanut tämän hyvin huomioon: naamiaiaspukuisen balettitanssijameiningin sijaan muumit enimmäkseen köntystelevät leppoisasti mutta sulavasti; jopa Niiskuneiti kärkitossujen päällä säilyttää muumimaisen – joskin viehkeän – painovoimamyönteisen liikelaadun. Kasvonilmeitä muumeilla ei juuri ole, mutta tunneilmaisun välineenä toimivat hienosti mm. kuonon liikkeet ja asennot.

Muumipeikon (Jani Talo) ja Niiskuneidin (Tiina Myllymäki) suukkoon päättyvä tanssi kuono kuonoa vasten 2. näytöksen metsänväen tanssiaisissa onkin peräti hellyttävä. Myös monien muiden hahmojen liikkeessä on onnistuneesti tavoitettu hahmojen ominaislaatua: Nipsu (Ilja Bolotov) on aran pelokas mutta aktiivisen utelias, hemuli(t) vähän monomaanisia, Muumimamma ja Muumipappa rauhoittavan joviaaleja. Toinen nimirooleista, Pyrstötähti (Daria Makhateli) sen sijaan on sähäkän punaisesta tutustaan, tulikruunustaan ja kipakasta musiikista huolimatta enemmän hempeä kuin tulinen. Lennokasta ja näyttävää ”perinteisempää” tanssia pääsevät sen sijaan esittämään etenkin linnut: kondorikotka (Sergei Popov, joka köpöttelee myös Muumipappana) sekä lopussa tiira (Petia Ilieva).

Vielä on sanottava sananen näyttämöllepanosta. Lavastus ja projisoinnit ovat Samuli Juopperin maisterin tutkinnon opinnäytetyö – hyvin teokseen ja muumimaailmaan sopivaa eli siis perin onnistunutta. Anna Kontekin puvustus tarjoaa  huippuhetkiä: toimivat muumipuvut tanssijoiden päällä jo sinänsä uhmaavat luonnonlakeja, mutta erityisen hienoja ovat myös mm. piisamirotan, viulistiheinäsirkan, angosturakasvien ja tiiran puvut. Krokotiilien ja liskon pyrstöt huiskaavat menemään tanssissa sujuvan oivaltavasti kuin ylimääräinen alaraaja. Paljon hienoja yksityiskohtia – taas kannatti istua eturivissä!

Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) angosturakasvien pauloissa © 2015 Suomen kansallisbaletti/Mirka Kleemola

Olen aiemmin nähnyt joitakin Anandah Konosen lyhyitä teoksia ja pitänyt niiden valoisasta ja leikillisestä otteesta yhdistettynä tekniseen taitoon – tässä oli samaa osaavaa elämänmyönteisyyttä täyspitkänä balettina. Kansallisbaletti ei ole suotta antanut päänäyttämöään peräti 13 esityksen verran tälle teokselle – se on viehättävä ja sympaattinen, kuten muumien maailma. Sitä todistavat lisänäytöksissäkin täyteen myydyt katsomot.

(Nähty: 10.5.2015 klo 13, Kansallisbaletti)