Musiikkitaloon on tänä kesänä keksitty hieno turistihoukutin: parin kuukauden ajan lähes joka päivä klo 12 kuultava ja nähtävä Sibelius Finland Experience, jossa kuullaan Sibeliuksen tunnettuja hittibiisejä kolmesta teoksesta pianosovituksina, lisäksi visualisointina nähdään graafikko Erik Bruunin kuvia. Koko komeus kestää vain kolme varttia, joten se sopii hyvin pika-annokseksi Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta vähemmänkin asiasta innostuneelle.

Heinäkuisena lauantaina yleisöä oli ehkä 40-50, enimmäkseen turisteja kymmenkunnasta eri maasta. Konsertin juonsi suomeksi ja englanniksi viulisti Juha Ahvenainen hyvin energiseen ja kuplivaiseen tapaan, välillä maanisuuttakin hipoen, varsinkin lausuessaan Eino Leinon Laulu onnesta -runoa Valse Tristen jälkeen. Juonto taustoitti mukavasti – vaikka suomalaiselle biisit olivat tuttuja, jotain uutta jokaisesta tuli opittua. Lavalla oli juontajan isäksi vain kaksi flyygeliä ja pianistit Laura Röntynen ja Hanna-Leena Savolainen. Bruunin visualisointi heijastettiin valkokankaille kahden puolen lavaa.

Ensin kuultiin Karelia-sarjan (op. 11) eka ja kolmas osa, Intermezzo ja Alla Marcia, joiden aikana kuvitus oli metsäteemainen, etenkin värikylläisiä kuvia metsien kasveista. Ylen taidokkaasta soitannasta huolimatta tuntui aluksi oudolta, kun totuttua puhallinpatteristoa ei kuulunut, mutta pian pianosovitukseen toki tottui.

Toisena biisinä oli Valse Triste (op. 44, nro 1 (1903)) Surullinen valssi, valssi kuoleman kanssa. Pianosovitus toimi tässä jo erinomaisen hyvin. Visualisointina oli still-kuvia revontulista, ja lopuksi teemaan sopivasti Jean ja Aino Sibeliuksen hauta Ainolasta.

Lopuksi oli Finlandian (op. 26) vuoro. Varsinkin tässä sävellyksen tarinan kaarta avattiin perusteellisesti – liekö Sibeliuksen tarkoittama tarina vai myöhemmin siihen projisoitu, mutta temaattisesti sopiva kuitenkin, sävelsihän Sibelius teoksen heti sortovuosien alussa 1899-1890. Kuvissa näkyi alussa talvisia maisemia, kunnes narratiiviin kuuluva pahan aggressio visualisoitiin kaksipäisenä kotkana sortovuosien kuvalliseksi symboliksi tulleesta Edvard Iston teoksesta Hyökkäys (1899) – jottei jäisi kellekään epäselväksi, mistä suunnasta se paha olikaan kotoisin… Lopuksi, hymin-osuuteen päädyttäessä, oli jo Suomen lipun, sinivuokkojen, metsätähtien ja revontulivideoiden vuoro. Pianosovitus oli jyhkeä, mutta silti paikoin huomasin kaipaavani tuttua jousien vuolasta virtaa ja vaskifanfaareja.

Lähtiessä sai samaan hintaan vielä CD:n mukaan ja lämpiössä lasillisen karpalomehua. Seuralaiseni tosin kritisoi hintaa: 37 eurolla olisi ehkä voinut kuulla useampiakin biisejä. Toisaalta pitänee ymmärtää myös konseptin taloudelliset riskit, joita lippuhinnalla on katettava: konsertti järjestetään joka päivä 8.6.-9.8.2015 (poislukien pari päivää juhannuksen seutuun) riippumatta siitä, onko salissa 1 vai 1700 ihmista tai jotain siltä väliltä.

Hieno ja tiivis pläjäys Sibeliusta aloittelijoille, hyvin rakennettu paketti varsinkin turisteja ajatellen!

(Käyty: 11.7.2015