Hamppari: Roslund – Rosburger

Aiemmilta kerroilta oli jäänyt hyvät muistot lihakauppa Roslundin ”Rosburgerista” niin Hietalahden kauppahallilta kuin Teurastamon portilta. Tällä kertaa lounasmatka vei Hietalahteen, jossa lihakaupan yhteydessä olevassa pienessä keittiössä ruokia valmistetaan. Ruokailutilat ovat rauhallisemmassa ja melko viihtyisässä yläkerrassa, jossa pöytä katetaan ja tyhjennetään itsepalveluna; ostaessa saa numeron tiskiltä, jolta ruoka haetaan itse, kun numeroa huudellaan. Vähän konstikasta (mutta tuleepahan passiivisuusrannekkeeseen sekä askelia että portaita).

Rosburgerissa on listan mukaan ”100 % naudan jauhelihapihvi, russian dressing, coleslaw, Myrttisen suolakurkku, vuoden kyspsytetty cheddar ja pekoni”; pihvilihan luvataan olevan ”tälllä tänään jauhettu”. Mukana tuli pieni vihreä salaatti ja ranskalaisia.

Ensin ainoa miinuspuoli: toinen meistä halusi hampparinsa ilman coleslawta (yllättäen minä), ja toinen pihvin läpikypsänä (tiskillä oli jo fiksusti varoituslappu, että pihvit paistetaan mediumiksi ellei muuta pyydetä), mutta keittiö katsoi kuitenkin parhaaksi tuottaa yhden standardi-rosburgerin (kuvassa) ja yhdistää toiseen nuo erityistoiveemme. No, vaihdoimme pöydässä pihvit päikseen, problem solved.

Ranskikset olivat aika lailla tavallisen hyviä. Hampurilaisen sämpylä ihan kelvollinen muttei sellaisenaan niin erityishyvä kuin esim. Storyssa. Pekonin rapeus oli vähän vajavainen, muttei niin lerppu, ettei syödä olisi voinut. Pääosassa ollut pihvi kuitenkin nosti hampprin korkealle erinomaisuuden tasolle: muhkea, reilun tuuman paksuinen, sisältä reippaasti myoglobiininpunainen – ja aivan mahdottoman maukas! Koostumukseltaan ja maultaan parhaita jauhelihapihvejä, joita koskaan olen syönyt.

Mielestäni olisi epä-älyllistä väittää, että se tai tuo on ”paras” (koska sellaisen väitteen esittäminen edellyttäisi, että kaikki mahdolliset olisi maisteltu ja vieläpä siten, että kaikki muut tekijät olisi vakioitu (kuten syömähetken nälkätila, päivittäin vähän vaihtelevat makumieltymykset, ympäristön muut aistiärsykkeet, jne.)), mutta voinen väittää, että Rosburgerin pihvi sijoittuisi heittämällä kärkisijoille, jos tuollainen kilpailu olisi mahdollinen. Ei ihme, että viereisessä pöydässä joukko nuoria miehiä oli päätynyt kahden pihvin hampurilaiseen (joka tosin näytti kovin hassulta, ohuehkon sämpylän välissä parin tuuman verran pihvikerrosta…)

Tämä säilyy suosikkilistalla!

2015-07-14 12-06 IMG_1704.JPG

(Käyty: 14.7.2015)