Ryhmäteatterin Juha Kukkosen ohjaama Valheet ja viettelijät sopii esitettäväksi juuri Suomenlinnan kesäteatteriin perin mainiosti: Teatteri toimii Hyvä omatunto -nimisessä raveliinissa, joka on osa linnoitusosakokonaisuutta, johon kuuluvat myös sen takasivustoilla olevat bastionit Kunnia ja Hyve. Raveliini valmistui 1774, ja vain jokunen vuosi myöhemmin (1782) julkaistiin näytelmän pohjana oleva Pierre Ambroise François Choderlos de Laclosin kirjeromaani Les Liaisons dangereuses – aivan Ranskan suuren vallankumouksen kynnyksellä. Vallankumouksen ihanteiden – vapaus, veljeys, tasa-arvo – sijaan päähenkilöitä puhuttelevat omien sanojensa mukaisesti enemmänkin ”kosto, nöyryytys ja häpäisy”. Hyvän omantunnon, kunnian ja hyveiden sijaan vallalla on kunniattomuus ja paheet, perverssi käänteis-utilitaristinen seurausetiikka: oikein on se, mikä tuottaa mahdollisimman paljon nautintoa – itselle. Siinäpä raveliinille ja bastioneille ihmeteltävää!

Janne Siltavuoren lavastus väliajalla

Tarinan päähenkilöinä ovat markiisitar de Merteuil (Minna Suuronen) ja kreivi de Valmont (Antti Virmavirta), dekadentin ylimystön libertiinejä, joiden keskinäisen tunneköyhän valtapelin nappuloita muut ihmiset ovat, mm. hyveellinen madame de Tourvel (Saija Lentonen), luostarissa kasvatettu tyttö Cécile de Volange (Sonja Salminen) ja nuori ritari Danceny (Paavo Kinnunen). Merteuil ja Valmont luonnollisesti turmelevat järjestelmällisesti näiden hyveellisyyden ja viattomuuden käyttäen hyväkseen viehätys- ja viettelyvoimiaan. Rakkaus sen sijaan on vain ”taito auttaa luontoa” ja ”rahvaan ajanvietettä”, jollaiseen mielenliikutukseen heillä itsellään ei riitä kiinnostusta. Lopulta kuitenkin ”sielu näkyy kasvoilla”, mikä sielunmaiseman karun rujouden vuoksi ei luvanne hyvää.

Kesäteatterin perinteeseen kuuluu groteski ylinäytteleminen, joka katsojasta riippuen herättää joko röhöttävää hilpeyttä tai kiusaantunutta myötähäpeää. Sitäkin tässä toki paikoin oli, mutta suuremmassa määrin onneksi vain parissa hahmossa; sen sijaan esim. Virmavirta teki elostelija-Valmontin kutkuttavan hienosti taiteillen nolon ylinäyttelemisen ja täsmällisesti piirretyn karikatyyrin välillä.

Antti Virmavirta – Kreivi de Valmont (kuva: Ilkka Saastamoinen)

Näyttelijöiden lisäksi lavalla nähdään neljä nuorta tanssijaa (Johannes Hiltunen, Karoliina Kauhanen, Justus Pienmunne, Laura Sorvari), jotka hoitavat pieniä sivurooleja ja kulissien kääntöä, mutta pääsevät myös tanssimaan: mm. kohtauksien välikkeissä nähtiin pätkiä sähäkää nykytanssia Panu Varstalan ja Eero Vesterisen koreografioimana enimmäkseen Apocalyptican musiikkiin. Tanssijoiden puvustus oli hauskasti antavaa korsettiviritelmineen – muutoin Niina Pasasen näyttävä puvustus vaikutti sopivasti epookkihenkiseltä.

Nautittavaa ja viihdyttävää – ja kesäteatteriksi ihan laadukastakin koettavaa!

(Nähty: 18.7.2015 klo 15, Suomenlinnan kesäteatteri)