Pikapikavisiittiin Tamperelle mahtui käynti ravintola C:ssä. Pohdittiin, montako ruokalajia vajaassa parissa tunnissa ehtii, mutta tarjoilija keittiötä konsultoituaan vakuutti, että 6 ruokalajin menun kyllä ehtisi kokonaan. Sillä siis mentiin. Itse otin viinipaketin, puoliso alkoholittoman juomapaketin – hyvä, päästiin sitäkin siis maistelemaan!

C:n viehättävään tapaan ensin saatiin muutama amuse: Puffattu possunnahka punamangoldin lehden ja rosmariinimajoneesin kera oli hauskan rapsakka ja maukas sipsi. Vaahtomaisen palsternakkakeiton mietoon makuun toi hyvän lisän kallioimarreöljy ja kuusenkerkkä. Suuolasiika oli saanut kaverikseen hämähäkkihenkisesti sommitellut raitajuurisuikaleet sekä mesiangervoa ja pinaatttia – oikein hyvin yhteen sommitellut maut. (Pikkukuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla.)

Varsinainen menu alkoi hauskannäköisellä annoksella Pyhäjärven haukea ja rapua sekä fenkolia Lahtuan puutarhasta. Merenelävien luontaisen hentoisille mauille fenkoli eri tavoin laitettuna toi sopivan mietoa ja aromikasta lisää. Lasista löytyi ruoalle hyväksi kaveriksi riojalainen viuran ja malvasian sekoitus Muga Barrel fFermented White (2014). Pöydän toisella puolella lasiin kaadettiin kurkku-kuusenkerkkämehua, jossa oli tavoitettu samanlaista olemusta kuin viinissä.

Liha-alkupalana oli kyyttö-pastramia, paahdettua punajuurta, lientä paahdetusta punajuuresta ja suolattua puolukkaa. Punajuuresta on viime vuosina tullut lähes suosikkikasvannaiseni, ja tässä se oli parhaimmillaan: hurmaavan herkulliseksi maustettua pehmeäksi kypsytettyä herkkua. Liha sellaisenaan oli mureaa ja erittäin maukasta ja punajuuren kanssa erinomaista. Puolukka toi vielä mukavan hapon siihen kruunuksi. Tosin omaan makuuni puolukoita mahtui vain yksi haarukalliseen ruokaa, joten niistä jäi suurin osa syömättä. Syksyinen, kekseliäs, rohkea ja erinomainen annos – suurta nautintoa niin suulle kuin silmille! Lasissa oli loirelaista cabernet francia, Charles Joguet Les Petites Roches Chinon (2011) ja toisella puolella itävaltalaista rypälemehua – molemmat toimivat ruoan kanssa erittäinkin hyvin!

Seuraavaksi tuli väli-granita punaherukasta ja ruusun terälehdistä. Hyvinkin kirpsakkaa herukkaa pehmensi ruusu lempeään tapaansa.

Kalapääruoaksi saimme lämminsavustettua kuhaa Pyhäjärvestä seuranaan mustajuurta, punakaalimehua (uskalias väri!), sinapinsiemenvinegrettiä, kurpitsapyreetä, kantarellia ja tilliä. Kuha oli täydellisesti paistettua herkkua – ja kun vain malttoi askarrella kaikkia komponentteja yhtä aikaa haarukalle, oli suussa melkoiset makupidot, joihin Van Volxem Schiefer Riesling (2014) Moselista antoi tanssintahtia. Myös sitruunamelissamehu viihtyi menossa mukana.

Lihapääruokana oli Rekolan puutarhan selleriä ja haudutettua kyyttöä perunalastujen kera – juuriselleriä oli monessa muodossa: juurihaivenia (!), pyreetä, kastiketta ja ylikypsäksi haudutettua. Täydellisiä makuyhdistelmiä tässäkin: varsinkin pitkään kypsytettyjen kyytön ja juurisellerin maut syleilivät toisiaan intohimoisesti. Juomat oli tälläkin kertaa valittu perin onnistuneesti: toscanalainen Antonio Camillo Ciliegiolo Vallerana Alta (2012) ja tomaatti-greippimehu.

Juustoiksi saatiin Mouhijärveltä valkohomejuustoa ja Soinia sekä Ahlmanin tilalta sinihomejuustoa; lisukkeina timjamikriikunaa, kyssäkaalia, omena-lipstikkamurua ja näkkäriä. Viinapaketista löytyi ranskalaista siideriä (taisi olla samaa kuin viimeksi) ja mehupaketista omena-mustikkamehua. Juustot olivat herkullisia, mutta hiukan lisää makeutta olisin kaivannut lisukkeisiin – onneksi siiderissä oli sopivasti makeutta, joka kuitenkin oli happojen kanssa sopivasti balanssissa.

Yllätysesijälkkärinä tuli vielä porkkanaa, mallasta ja suklaata: porkkanaa sorbettina ja marenkina suklaa-mallasmurupedillä. Jopa porkkana maistui näin, kun se oli vain yhtenä makuna muiden selvien makujen seassa, ja sen inha rouskisrouskisrakenne oli häivytetty pois.

Varsinainen jälkkäri oli omenaa ja lipstikkaa: lipstikkamarenkia, omenaviinietikkamarenkia, lipstikkakreemiä, haudutettua omenaa, omenakeksiä ja jotain jäätelöä, jonka speksit meni ohi – kuten meni myös kuvan näppäys pahaksi onneksi! Annos oli kuitenkin viehkon näköinen ja erinomaisen makuinen: varsinkin hennonvihreänä kreeminä lipstikka pääsi oikeuksiinsa ja toimi mitä mainioimmin omenan kanssa. Kyytipojaksi annokselle tuli riittävän makea Tokaji Late Harvest Classic Cuvée, ja vastapäätä aromikas laventeli-ruusumehu.

Hyvällä vauhdilla oli illallinen sujunut: 11 annosta 100 minuutissa! Mutta vielä ehtisi kahvin ennen junalle kiirehtämistä. Espresson kanssa maistuu aina outo viina, ja Matilta löytyikin omaa yrttilikööriä (tai mikä lieneekään sopiva kategoria), jossa kymmenkunta eri yrttiä, mm. katajaa, kallioimarretta, väinönputkea, aaprottia, … Erittäinkin herkullista juomaa! Myös pari suklaatryffeliä tuotiin pyötään, mikä suklaaholistin mieltä aina lämmittää.

Olipa taas hyvin investoitu vajaa parituntinen erinomaisten ruokien ja juomien kanssa! Tällä kertaa tosin niiden esittely ei ollut kaikin osin ihan yhtä seikkaperäistä kuin yleensä – varmasti yleensä asiakkaille riittää hyvin näinkin, mutta ruokanörtti arvostaisi tarkempaakin selostusta. Eipä toki valittamisen aihetta, hyvin pärjättiinkin näinkin, ja kysyähän aina voi jos lisää haluaa tietää.

C lunastaa verkkosivuilla antamaansa lupausta esimerkillisellä tavalla. Tylsyys ja tavanomaisuus loistavat poissaolollaan, ruoat ovat mielikuvituksellisia, jopa rohkeita – kikkailematta ja syksyisten raaka-aineiden upeita makuja kunnioittaen.

Ensimmäistä kertaa C:ssä tuli kokeiltua alkoholitonta juomapakettia, joka ilmeisesti oli pitkälti Matti Kuukkasen tekosia. Itse maistelin niitä toisen lasista vain hitusen, ja hyviltä vaikuttivat – pöytäseuran mukaan myös ruokien kanssa toimivat perin onnistuneina pareina. Erinomainen juttu tämäkin – siis ettei ravintola väheksy niiden makua, jotka syystä tai toisesta eivät halua viintä ruoan kanssa, vaan tarjotaan suunniteltuja, annoksiin harkiten paritettuja juomia – eikä jotain tuoremehuja, niin kuin jossain on tuputettu, tai niitä pääosin ihan kamalia alkoholittomia viinejä.

(Koettu: 2.10.2015, Ravintola C, Tampere)