Taas on bliniaika, nam nam! Perinteisin bliniylensyöntimestamme Lasipalatsi on rempassa, joten vaihteeksi mentiin hankkimaan bliniähky Graniittilinnaan, joka on aina ollut luotettava, mutta jossa on tullut käytyä turhankin harvoin.

Porukan kasaantumista odotellessa maistui kuohuva, etenkin, kun luomua oli tarjolla: La Jara, varsin käypäinen luomu-prosecco. Blinejä oli tarjolla erilaisin konfiguraatioin, varma valinta oli syö blinejä niin paljon kuin haluat kaikin sörsselein: Kolatun vuohenjuustoa, graavilohitartaria, jokirapumoussea, muikunmätiä, smetanaa, punasipulia, kylmäsavuporotartaria, venäläisiä suolakurkkuja ja hunajaa (kuvassa järjestyksessä myötäpäivään).

Blinejä upposi vain kaksi – olivat ehkä isompia, tai minä pienempi, tyypillisesti kun on mennyt kolme. Oikein hyviä olivat: rapeita ja vain sopivan rasvaisia (ei tippunut rasvaa), kuohkeita ja sopivan miedon happamia ja muutenkin maultaan parahultaisia.

Lisukkeista hiukan paahdettu vuohenjuusto oli uusi blinisörsselituttavuus; omassa setissäni ei ollut mukana marinoitua punasipulia, jota kuitenkin sain nyysittyä siskon annoksesta, ja sen kera juusto oli oikein mainio kaveri blinille (ilman makeaa sipulia ehkä turhan hapokas kombo). Graavilohitartar oli mainiota ja toimi blinin kanssa kuten aina, samoin kuin perinteisin muikunmäti, smetana ja punasipuli -yhdistelmä. Jokirapumoussessa oli hentoinen mutta selvä ravun maku hienoisesti tillillä höystettynä – hyvää moussea, mutta jäi ehkä vähän valjuksi raskaamman blinin seurassa; sen sijaan yhdistettynä vieruskaveriin eli mätiin toimi paljon paremmin. Omaan makuuni erinomaisinta oli poro: vahva kylmäsavuporon maku, tiivistä tavaraa ja nappikaveri blinille.

Suolakurkku on kauhistus, ja ainoa mahdollinen tapa syödä sitä onkin juuri hunajaan dippaaminen seuraavaa bliniä odotellessa 🙂 Juomiksi kuplaveden ohella valitsin Steinigner Grüner Veltliner Kamptalia, joka osoittautui omaan makuuni kovin pliisuksi palanpainikkeeksi blineille. Sen sijaan Marskin ryyppy toimi oivallisesti.

Jälkkärivatsaan teki vielä mieli saada jotain makeaa. Pavlova kuulosti tilanteeseen sopivalta. Perinteisestä poiketen kyseessä oli dekonstruoitu versio: marenkeja, vaniljamoussea, marinoitua persikkaa ja kirsikkakastiketta. Höttöisen kevyttä mutta hyvän makuista! Tuplaespresso maistui kaverina.

Graniittilinna on miellyttävä ympäristöltään: punaista tiiltä, puuta, ym. eli sisustus, joka varsinkin talvisaikaan tuntuu mukavan lämpimältä. Palvelu on ystävällistä ja persoonaa peliin pistävää. Kaikkiaan oikein hyvä blinikeikka! 

(Käyty: 23.1.2016)