Alpo Aaltokoski, 58-vuotias tanssija ja koreografi, viettää tänä vuonna 30-vuotistaiteilijauhlaa, ja juhlateokseksi hän on tehnyt itselleen soolon Navigatio. Vai onko se soolo? Vai trio, jonka muut jäsenet ovat kielisoitinmuusikot Jussi Jaakonaho (kitara ja ronroco) ja Joonas Widenius (kitara), jotka vastaavat myös sävellystyöstä.

Teoksen alkupuoli on paljolti melko hidasta liikkettä, vangitsevaa ja seesteisen rauhoittavaa, täydellisesti synkassa musiikin kanssa. Ennen pitkää äänimaailma vaihtuu räväkäksi meteliksi ja liike vastaavasti sähäköityy. Sitten taas rauhoitutaan tangomaiseen tahtiin, kunnes teos päättyy iloisen punakirjavissa tanssikengissä ja -takissa etunäyttämöllä hyvin rytmiseen liikkeeseen, jossa lantio saa kyytiä (hips don’t lie!) ja johon yleisö hyvin kevyellä kannustuksella lähtee helposti mukaan, me laiskimmatkin istuen rytmiä taputtaen.

Oman historiattomuuteni vuoksi tunnen Aaltokosken uraa ja teoksia kovin vähän, joten en yritä tulkita teosta niitä vasten tai bongailla viittauksia. Teoksen kerronnallinen kaari ja laaja emootioskaala antavat joka tapauksessa ymmärtää, että vahvasti ollaan omaelämäkerrallisuuden ja niin retro- kuin introspektionkin äärellä avoimena.

Voisi odottaa, että kuuttakymppiä koputteleva mies on jo tanssijanuransa tehnyt, mutta sujuvasti Aaltokosken tanssi edelleen soljuu ja ainakin Navigatiossa liike tuntuu erityisen kauniisti hänen vartalolleen sopivan. Monin paikoin mieleen pölähti, että onpa vahva läsnäolo. Väliajalla hämmästelin havaintoani: miten voi sooloteoksessa olla läsnä, kelle siinä ollaan läsnä, yksinään? Mutta ei Aaltokoski ollut yksinään: hän oli läsnä meille, yleisölle – toivottavasti mekin hänelle. Ja, kuten alussa pohdin, tämä ei ehkä sittenkään ollut sooloteos vaan trio tanssijalle ja kahdelle musiikkolle: niin herkän orgaanisesti kolme miestä lavalla toimivat yhteen.

Perin hieno teos ja esitys!

Taiteilijatapaamisessa esityksen jälkeen Alpo Aaltokoski, Jussi Jaakonaho, Joonas Widenius, Jouni Majaniemi ja Ahto Keskitalo

Väliajan jälkeen nähtiin duettoteos Together (vuodelta 2010), jonka näin pari vuotta sitten Kuopiossa samojen tanssijoiden, Ahto Koskitalo ja Jouni Majaniemi, esittämänä – silloin kirjoittelin siitä oman juttunsa. Parin vuoden lisäkypsytys ei ole ainakaan vienyt teosta huonompaan suuntaan, päin vastoin: edelleen siitä välittyy nimensä mukaisesti vahva yhteisyys ja yhteys.

(Nähty: 13.5.2016)