Tukholman reissun ohjelmaan oli varattu ilta oopperassa (tai nykybaletissa), ja sitä ennen toki syömään yhteen oopperatalon ravintoloista. Niin, talossa tosiaan on useita kunnon illallisravintoloita (miksei meillä ole??), yksi Michelin-tähditettykin, nyt tosin mentiin toiseen, Brasseriet-nimiseen. Paikka oli sisältä oopperatalomaisen vanhahtavalla tavalla hieno mutta lähes pimeä (aurinkoisesta ulkoilmasta tullessa) ja iPhonen taskulappu olikin hyödyllinen menun pientä tekstiä tihrustaessa. (Hämäryys myös vaikutti ao. kuvien laatuun – kuvaan aina vallitsevassa valossa (salama voisi häiritä muita ihmisiä), joten aika reippaalla kädellä on pitänyt jälkikäteen käsitellä kuvia.)

Alkuun maistui makeahko kuohujuoma ja aperitiivilistalta löytyikin hauska Air Mail: rommia, hunajaa, limeä ja samppanjaa – mukava yhdistelmä makeaa, hapokkuutta ja kuplia. Muutoin oltiinkin lähes vesilinjalla, jotta aistit olisivat auki ja terävinä illan esitykseen – ruokien kanssa vain lasillinen valkkaria, Sancerre La Reine Blanche. Lista oli jännä, ei varsinaisia alku- ja pääruokia vaan monipuolinen lähes parikymmenen nimikkeen kokoelma ”mellanrätter”, joista nälän asteen mukaan saattoi valita sopivan määrän. Itselleni riitti 2, kaverille 3.

Eka annokseni, Nässlor, sisälsi nokkoskeittoa, kananmunaa, karhunlaukkaa ja keltajuurta. Sipulin identiteetti jäi tosin vähän hämäräksi: ruotsinkielisessä menussa ramslök (karhunlaukka), englanninkielisessä (oma ruotsini on kovin hutera..) yleisemmin ”fresh onion”. Nokkoskeitto oli erinomaisen onnistunut – tai oikeastaan se oli moussea, niin kuohkeaa, että olisi voinut haarukoida: oikein selvä ja herkullinen nokkosen maku. Keltajuuri oli pieninä kuutioina keiton alla, maukkaita makeita sattumia, joiden maku toimi upeasti nokkosen kanssa.

Toinen mellanrättini oli Kalvbräss eli vasikan kateenkorvaa kaverinaan yllättäen maissia, tryffeliä ja pikkelöityä sipulia. Kateenkorva oli paistettu erittäin herkulliseksi ja rapeapintaiseksi, ihan nappisuoritus. Se lepäsi maissipyreen päällä ja maissinjyviä seikkaili lautasella myös kokonaisina. Maissi on kevyesti makeaa ja toimi ihan melko hyvinkin kateenkorvan kanssa. Lopulta kuitenkin napostelin maissit ensin pois ja herkuttelin lopuksi elimen sellaisenaan.

Jälkiruoka oli mielenkiintoinen När våren kommer, josssa piti oleman kermaviiliä, seljaa ja basilikaa. Eteen kannettiin kukkapurkki, jossa multaan oli istutettu nätisti kaksi basilikanlehtiparia. Multa tosin osoittautui kaakao-crumbleksi, jonka alta löytyi seljankukkahyytelöä ja kermaviiliä. Hauska, maukas ja jopa vähän raikaskin jälkkäri!

Erittäinkin hyvät ruoat, siis! Listalla olisi ollut paljon muutakin kiinnostavaa, samoin viinilista näytti paremman tutustumisen arvoiselta, mutta tällä kertaa piti mennä lyhyellä kaavalla. Vesi oli ilahduttavasti täälläkin ilmeisesti paikalla kuplitettua kraanavettä eikä epäekologisesti kaukomailta rahdattua. Aromatisoitu pussitee (sic) oli vähän rimanalitus, mutta taisikin olla ainoa miinus. Ruokien ja juomien lisäksi palvelu oli hyvää ja persoonallista (ihan alun hitauden jälkeen, kun oltiin vielä salissa ensimmäisiä) sekä ympäristö rauhallinen ja miellyttävä. Tänne pitää siis suunnata joskus myös erikseen, jotta voi nautiskella rauhassa ilman illan esityksen aikataulupainetta!

(Käyty: 24.5.2016)