Liisan huikeat seikkailut Tukholmassa

Christopher Wheeldonin baletti Alice’s Adventures in Wonderland kantaesitettiin koreografin kotimökissä The Royal Balletissa Covent Gardenissa reilut viisi vuotta sitten. Wheeldon on kiinnostava koreografi, ja olen jo pitkään halunnut nähdä tämän livenä – etenkin, kun tulin nähneeksi The Royal Balletin esityksen leffateatterilevityksenä pari vuotta sitten. Lontoon reissuilla se ei ole osunut kohdalle, mutta nyt Tukholmassa osui! Alkuperäisen koreografian ja Joby Talbotin musiikin lisäksi Kungliga Balettenin tuotannossa on alkuperäistä myös Bob Crowleyn koko huikea visuaalinen ilme – tanssijat toki ovat oman talon väkeä.

Tarina perustuu Lewis Carrollin tuttuun samannimiseen satuun (1865), jonka Carroll (oikeasti Charles Dodgson) alun perin tarinoi veneretkellä tuttavaperheen lapsille, joista yksi oli nimeltään Alice. Wheeldonin versio käynnistyy vuonna 1862 saman perheen puutarhajuhlista, joissa Carroll on mukana. Juhlan tuoksinassa perheen puutarhurin poikaa Jackia syytetään piirakkavarkaudesta (vaikka Alice oli ystävälleen antanut piirakan), ja Alicen äiti ajaa Jackin pois. Carroll lohduttaa Alicea ottamalla tästä valokuvan, mutta muuttuukin valkoiseksi kaniksi, joka houkuttelee Alicen mukaansa Ihmemaahan – jossa Alice on edelleen Alice, Carroll on Valkoinen Kani, Alicen vanhemmat ovat muuttuneet julmaksi Herttakuningattareksi ja nössöksi Herttakuninkaaksi, ja Jack on Herttajätkä. Ihmemaassa sattuu ja tapahtuu. Herttajätkä on piiraiden vuoksi edelleen pulassa, josta kolmannen näytöksen suuressa oikeudenkäynnissä Alice yrittää puhua häntä ulos. Huonosti meinaa käydä – kunnes Alice lopulta herää nykyaikaan.

Alice i Underlandet_Kungliga Baletten_Nadja Sellrup som Hjärter Dam lo-res

Herttakuningatar (Nadja Sellrup). Kuva: Carl Thorborg/Kungliga Baletten.

Carrollin teos ei ole helppo nakki muuttaa tanssiteokseksi. Wheeldon kuuluu viehtyneen tarinan fyysisyyteen ja Alicen (ballerinan) keskeiseen osaan – myös muut selvät ja karikatyyriset hahmot varmastikin kääntyvät otollisesti tanssin (ja miksei monen muunkin taidelajin) kielelle. Itseäni Carrollin tekstissä viehättävät kuitenkin etenkin tarinan absurdit käänteet ja tekstin rikkaus mm. kaikkine sanoilla ja lauseilla leikittelyineen; myös Wheeldonin koreografia vilisee ilottelevaa hassuttelua. Teoksen liikekielessä on paljon klassista kärkitossuineen kaikkineen, mutta kokonaisuus on kaikkea muuta kuin pölyttynyt museaalibaletti: jopa mukaan raahaamani antibaletomaani piti teosta hauskana ja viihdyttävänä!

Perinteisempää klassista kieltä edustavat esim. kolmannen osan Herttakuningattaren (Nadja Sellrup) soolo sekä Alicen (Mayumi Yamaguchi) ja Herttajätkän (Dmitry Zagrebin) pas de deux, mutta klassisuus kietotuu usein mestarillisesti kevennyksiin kuten ”kakku-adagiossa”, riemastuttavassa alluusiossa tuttuun ruusu-adagioon. Tanssilajien kirjo on kuitenkin paljon laajempi – jopa reipasta steppausta nähtiin ja kuultiin Hatuntekijän (Ross Martinson) sooloissa, ja Kaalimadon (Clyde Emmanuel Archer) liike on lähes eroottista tanssia yhdistettynä balettiin.

Alice i Underlandet_Kungliga Baletten_Tepartyt lo-res

Hatuntekijän teekutsut. Kuvassa Preston McBain, Jens Rosén, Mayumi Yamaguchi ja Ross Martinson. Kuva: Carl Thorborg/Kungliga Baletten.

Carrollin teksti luo lukijan mieleen vahvoja mielikuvia, ja teoksen tuominen näyttämölle vaatii paljon visuaalisesti, muutenkin kuin liikkeeltä. Wheeldon ei ujostele runsaan visuaalisuuden käyttöä, mikä on hienoa, vaikka varmaan joku motkottaakin, että visuaalisuus vie tilaa tanssilta. Bob Crowleyn näyttämökuvat ovat monin paikoin fantastisia hyödyntäen visuaalisia illuusioita, projektioita, nukkeja (jättimäinen irtonainen Irvikissa!), jne. jne. Pelkkä tanssikin on toki kivaa, mutta laajakirjoisen nautinnon tarjoaa parhaiten juuri tällainen kokonaisteos, jossa liike, visuaalisuus ja musiikki yhdistyvät saumattomaksi kokonaisuudeksi!

Alice i Underlandet_Kungliga Baletten_Mayumi Yamaguchi som Alice lo-res

Alice (Mayumi Yamaguchi) ja Irvikissa. Kuva: Carl Thorborg/Kungliga Baletten

Esityksen jälkeen seurasi vielä lisäohjelmanumero: illan Alice, Mayumi Yamaguchi, sai vuoden tanssijana Mariane Orlandon stipendin Operans Balettklubbilta ja sen myötä hyvin ansaitsemansa lisäaplodit!

(Koettu: 24.5.2016, Kungliga Baletten, Tukholma)