Arja Raatikaisen teos Leikin alku (2015) on tanssija Katri Soinille tehty soolo tämän 50-vuotisjuhlaan. Tosin aika lailla taitaa teos olla yhdessä luotu – siinä määrin omakohtaiselta ja omaelämäkerralliselta se vaikuttaa. Voi myös kysyä, onko koreografia teoksen keskeisin luova elementti, tärkeässä roolissa kun ovat myös käsikirjoitus ja ohjaus, joita ei näy erikseen kenenkään nimiin kreditoidun. Teos yhdistää mukaansatempaavalla tavalla tanssia, puhetta sekä projisoituja videoita ja kuvia – kaikki Soinin elämän ja uran varrelta.

Ensin sanainen tanssista, vaikkei se ainakaan itselleni teoksen keskeisimmäksi elementiksi nousekaan. Soinin liikkeessä on kaunis ominaislaatu, johon Raatikainen tuntuu vahvasti tukeutuneen: virtaavaa, saumatonta, musikaalista, tasapainon reunalla leikitellen. Niin, leikitellen – nyt ei vedetä hammas irveessä. Liikkeisiin, maneereihin, gestiikkaan kytkeytyy muistoja: ”mikäs tää on”, ”kukas tää on”.

Arja Raatikainen & co: Leikin alku. Kuvassa Katri Soini (kuva: Petri Laitinen, Kuopio tanssii ja soi)

Leikki tanssin keinoin on epäilemättä Soinille luontaista. Oma instrumenttini ja rakkain riemun lähteeni taas on kieli, teksti, oli se kirjoitettua tai puhuttua. Siinäkin Soini loistaa (tai kuka tekstin onkaan käsikirjoittanut): runsas jutustelu on luontevaa ja riemukkaan itseironista, paikoin hyvän standup-komedian veroista. Puheella tuotetaan värikkäitä ja eläviä tunnemuistoja lapsuudesta, kouluajoista – ja etenkin baletista. Ilmeisen suuri oivallus on ollut, etteivät jalat olekaan joutsenen eikä prinsessan jalat – vaan prinssin jalat. Paksut jalat, niin kuin hän jossain vanhassa haastatteluvideossa toteaa. Jopas – olen Soinin tanssia monia kertoja nähnyt, eikä olisi tullut mieleenikään tehdä moista havaintoa. Kohtuuton, julmakin, itsekritiikki lienee monien tanssijoiden helmasynti?

Muutoin teoksessa ei juuri negistellä, päin vastoin, sävy on humoristinen, myönteinen ja valoisa ja jättää jälkeensä hyvän mielen. Nappasin hätäisesti ylös pari lainausta, joista ensimmäisen varastin hävyttömästi tämän jutun otsikkoon, ja toinen taitaa olla juuri se resepti, jolla ensimmäiseen päästään: ”kaikenlaista matkalla on mahdollista kohdata, kun pitää silmät avoimina”. Tähän ei lisättävää.

(Nähty: 18.6.2016, Kuopio tanssii ja soi, Kulttuuriareena 44)