Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä

Jo 47:ttä kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin perinteisen gaalan ohjelmassa oli hiukan klassista balettia mutta ilahduttavasti paljon enemmän nykytanssia. Juontajna karismaattisen persoonalliseen tapaansa festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen.

”Pakollisia” klassisia osuuksia oli vain kaksi, mutta kiistatta huippua: periklassiset pas de deux’t Bajadeerin (Makarova-Petipa) 1. näytöksestä ja Oneginin (Cranko) 3. näytöksestä, tanssijoina Suomen kansallisbaletin tähtitanssijat Salla Eerola ja Michal Krčmář. Erinomaisen taitavaa ja kaunista katsottavaa, mutta harmikseni yhä useammin huomaan jääväni vähän haileaksi näin klassisesta klassisesta baletista, jossa elävä elämä sublimoidaan hillityn eteeriseksi liikeabstraktioksi. Toki Cranko oli verevämpi, ja Eerolan ja Krčmářin tunnetulkinta kohtauksen sisältöön sopivasti lähes pakahduttava.

Bajadeeri, kuvassa Salla Eerola ja Michal Krčmář (kuva: Petri Laitinen, Kuopio tanssii ja soi)

Bajadeeri, kuvassa Salla Eerola ja Michal Krčmář (kuva: Petri Laitinen, Kuopio tanssii ja soi)

Vahvasti tunneintensiivinen oli myös Riku Lehtopolun esitys, teoksestaan Sielulintu (2015) ote, jonka musiikki oli Aulis Sallisen jousikvartetosta nro 3 (”Aspekteja Peltoniemen Hintrikin surumarssista”). Intensiivistä, otteessaan pitävää ja rauhatonta liikettä – ilmeisen piinattu sielu lienee tällä linnulla kaitsettavanaan.

Tanssia, laulua ja näyttelemistä yhdisti sujuvasti Tanssiteatteri Tsuumin Matti Paloniemen koreografioima ja ohjaama Kake – tiellä tähtiin (2015), josta nähtiin noin parin laulun mittainen ote. Kake Randelinin tunnetuksi tekemä Kielletyt tunteet (Sivonen/Reiman, 1984) sai tulenpalavan tulkinnan (ja lyhyen hikisen täyttymyksenkin) vähän jo elähtäneen, kevyesti niljakkaan flamenco-miehen (Tuomas Juntunen) sekä kahden daaminsa (Reetta-Kaisa Iles ja Salla Korja-Paloniemi) ja muusikoiden (Antti Raekallio, Jarno Tastula) esittämänä. Miljoona ruusua -bisiin (Pauls/Briedis/Telenius, 1984), ryhmä sai vahvistuksekseen Jorma Uotisen tumman äänen. Teoksen parodiallisuus tuli pätkästä jo hyvin esiin, varmaankin pitää koettaa jossain nähdä myös koko esitys.

Another Kind of Blue Alankomaista esitti David Middendorpin teoksen Blue Journey (2008), jossa hienosti yhdistyi elävä tanssi ja projisoitu video ja animaatio – mieleen tuli kevään Taikahuilu Kansallisoopperassa. Myös tässä hyödynnettiin haukasti vaikutelmaa live-esiintyjien ja projisointien vuorovaikutuksesta; erityisen hienosti toteutettuja olivat kehon liikeanimaatiot.

Blue journey (kuva: Petri Laitinen, Kuopio tanssii ja soi)

Blue journey (kuva: Petri Laitinen, Kuopio tanssii ja soi)

Omaan makuuni gaalan esteettisesti elähdyttävintä antia olivat kiinalaisen tanssija-koreografi Xie Xin’n duetto <+> & <plus>  (2015) ja soolo Falling (2013), dueton hän tanssi Li Xingin kanssa, joka tanssi myös soolon. Molemmissa teoksissa liike oli mielettömän kaunista: soljuvaa, katkottoman jatkuvaa, pakottoman luonnollista, täydellisesti yhteen toimivaa. Soolossa liikkeen lumoavuus vielä korostui: tanssijan keho oli kuin vrtaavaa viskoosia nestettä vailla luiden tai muiden fysiologisten pikkujuttujen asettamia rajoja. Katsoin ja nautin tyystin pidäkkeettä!

Li Xing ja Xie Xin (kuva: Petri Laitinen, Kuopio tanssii ja soi)

<+> & <plus>, kuvassa Li Xing ja Xie Xin (kuva: Petri Laitinen, Kuopio tanssii ja soi)

(Koettu: 17.6.2016, Kuopio tanssii ja soi, Kuopion Musiikkikeskus)