Berthassa oli tarjolla 4 ja 6 ruokalajin menut, ja kun kahden Teatterikesä-esityksen välissä oli mukavasti muutama tunti aikaa, niin pidempi menu tietysti, juomien kera: neljä alkuruokaa, pääruoka ja jälkiruoka. Ensin kuitenkin alkujuomaksi samppanja, mainio René Geoffroy Empreinte.

Ensimmäinen alkuruoka oli silli, sitruunaverbena, ranskankerma. Silli oli etikkamausteliemessä marinoitua ja nahkansa oli vähän paahdettu. Sen kanssa oli sitruunaverbanaöljyä, piimä-ranskankermakastiketa, maksaruohoa, tilliä ja kurkkua. Silli oli maukasta ja koko annoksen maut sopivat erittäin hyvin yhteen. Myös itseksensä aika outo juralainen viini, Marie et Denis Chevassu Granges Bernard Savagnin (2010), osui makuihin peräti hienosti.

Toisena alkupalana oli mielenkiintoisen kuuloinen valkuainen, jauhosavikka, herne: savustettua valkuaista, jauhosavikan lehtiä, maitovaahtoa, tuoreita herneitä ja paria eri levää pyreenä ja pikkelöitynä. Todella herkulliset ja täydellisesti yhteensopivat maut, joihin alsacelaisen gewurztraminer-sekoitus Laurent Vogt Les Perles Rares (2013) pienine makeuksineen oli nappivalinta.

Seuraavana vuorossa oli possu, durum, köynnöskrassi: possulientä, tagliatellea, yrttistä palsternakkapyreetä ja pohjalle vielä jemmattuna pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Upean vahvan makuinen possuliemi muiden komponenttien kanssa teki tästä ”pasta-annoksesta” erinomaisen herkullisen. Myös tässä viiniparitus, espanjalainen tempranillo Gazur (2013), oli perin pätevä valinta.

Viimeinen alkuruoka, nauta, piparjuuri, keltuainen oli tartar sisäpaistista, herkästi maustettua mureaa herkkulihaa, jonka kavereista etenkin piparjuurimehu ja keltuaiskastike aateloivat annosta ansiokkaasti. Sinänsä hyvät kasvislisut, kyssäkaalia ja vihanneskrassi, tuli urakoitua ensin päältä pois. Juomaa tämän mehevän lihan kanssa ei olisi välttämättä kaivannutkaan, mutta hyvältä maistui itävaltalainen biodynaaminen Werlitsch Ex Vero I (2008).

Sitten pääruoka: musta valkosipuli, nauta, lehtimangoldi. Nautaa oli kahtena mureana komponenttina, poskea ja häntää, päällä mustaksi 30 h kypsytettyä valkosipulia – erinomaisen herkulliset lihat! Kasviksina sipulia, parsakaalia ja lehtimangoldia. Viini sopi kypsän lihan kaveriksi hienosti, tosin muistiinpanot tässä kohden vähän resiataavat, mahdollisesti oli kyseessä Langhe Dolcetto Visadì (2013) Piemontesta.

Jälkkärin tarjoili kokkitakkinen poika: kaura, valkosuklaa, mustikka. Iso valkoinen järkäle kuvassa on ilmattua kaura-parfait’ta, hauskan höttöistä ja  miedon makuista; kaverinaan herkullista valkosuklaa-namelakaa, mustikkakakkua ja mustikkaa. Myös tässä komponenttien maut oli osattu yhyttää erinomaiseksi kokonaisuudeksi. Juoma hiukan yllätti: umeshua, ilmeisesti  Heiwa Shuzō TsuruUme Suppai, jossa luumuisen makeuden lisäksi sopivasti hapokkuutta, hyvä paritus tämäkin.

Kahvin kanssa kyselin taas jotain outoa tislettä, ja Pasi toikin jotain, mitä en ollut aiemmin maistanut: Noninon hunaja-grappaa! Mielenkiintoinen juoma, selvä hunajan vivahde ja reipas alkoholipitoisuus ei käynyt päälle lainkaan. Nonino näyttää luoneen kokonaisen sarjan eri hunajista tehtyjä grappoja – pitääpä tutustua tarkemmin!

Erittäin hyvä menu, osin varmoja tuttuja makuyhdistelmiä mutta monin osin myös mielenkiintoisia ja toimivia uusia kombinaatioita. Juomaparitukset olivat kautta linjan vähintään hyvin, enimmäkseen erittäin hyvin toimivia. Palvelu on Berthassa edelleen korkealla tasolla: osaavaa, ystävällistä, huomaavaista ja omaa persoonaa onnistuneesti peliin pistävää.

(Koettu: 2.8.2016)