Roux’n ravintoloitsijat ovat vastikään, vain kuukausi sitten, avanneet Lahteen toisen ravintolan, bistro-tyylisen, nimeltään Popot. Hauska nimi, kuulostaa melkein ranskalta, mutta perustuu tiloissa aiemmin toimineeseen kenkäkauppaan – hatunnosto historialle, hauskaa! Bistro näyttää olevan auki suurin piirtein aamusta iltaan joka päivä, joten käynti oli helposti sujautettavissa Sibelius-festivaalin aikataulun sekaan perjantain alkuiltapäivään.

Varhaisesta päivän hetkestä huolimatta samppanjaa alkuun: aina hyvä Deutz Brut Classic. Keräilin ruokalistalta houkuttelevimpia annoksia aluksi kolme, ja juustot ja jälkiruoat ajattelin katsoa sen mukaan, miten napa vetää.

Alkupaloissa oli tarjolla tartar, joten sitähän oli pakko ottaa: härkätartar, piparjuurimajoneesia, kananmunan keltuaista ja perunalastuja. Herkku oli jemmattu isojen ja maukkaiden sipsien alle – hauska ajatus, vaikka peittikin annoksen hienot värit. Tartar-massa (joka vaikutti revityltä eikä lihamyllyllä jauhetulta) oli erittäin herkullista ja lihan makua kunnioittaen herkästi maustettua – mukana oli myös sinapinsiemeniä, jotka toivat makuun ja rakenteeseen mukavasti rapsuvan lisänsä. Juomaksi ehdotettu eteläafrikkalainen Glen Carlou Grand Classique Bordeaux Blend oli hedelmäisenä ja lempeän tanniinisena annokselle varsin sopuisa pari.

Väliruoaksi valitsin sienirisottoa ja parmesaanijuustoa. Sieninä oli ainakin herkkutattia, ja olikohan jotain muutakin – joka tapauksessa oikein vahva ja herkullinen sienen maku, samoin parmesaani maistui kunnolla. Risoton kypsyys oli juuri sopivasti hampaissa tuntuva. Yksi parhaista syömistäni sienirisotoista! En ollut ajatellut ottaa tämän kanssa viiniä, kun ei ollut kuitenkaan tarkoitus mitään päiväkänniä hankkia ennen konserttia, mutta kun ehdotettiin tilkkaa chablista (Jean Collet & Fils Chablis AOC (2015)), niin lankesin, semminkin, kun mahdollisuus oli todellakin ottaa vain tilkkanen (6 cl).

Pääruoaksi valikoitui savustettua naudanposkea, grillattua kaalia ja endiiviä sekä valkosipulipyreetä, mukana myös omena-kirsikkahilloketta. Poski oli erinomaisen herkullista: hyvin siivottua, suussasulavaksi haudutettua ja sopivan savusteisuuden vuoksi maultaan vielä tavallistakin parempaa. Kaalien ym. endiivien ystävä en erityisesti ole, mutta jos niitä pitää syödä, niin ehkä sitten juuri grillattuna (myönnän kyllä, että näitä lehtivihreitä jäi lautasen reunalle, kun alkoi herätä huoli, mahtuuko jälkkäri). Valkosipulipyree ja makean hapahko omena-kirsikkalisäke sen sijaan olivat lihalle mainioita kavereita, kuten myös lasiin kaadettu Château de Montfaucon Baron Louis (2012).

Juustot oli kapasiteettirajoitteiden vuoksi pakko jättää väliin, siispä syöksy suoraan jälkiruokaan: suklaakakkua, vaniljajäätelöä ja suolakinuskia, mukana myös vadelmamelbaa. Unelmaisen suklainen kakkupala oli herkkua etenkin hiukan suolatun kinuskin kanssa. Juomaksi ehdotettu Mas Amiel Maury taas toimi hienosti varsinkin kakun ja vadelman kanssa.

Päiväkännin välttelyn hengessä nautin kahviksi tuplaespresson brutaalisti ilman digestiiviä. Sen sijaan sorruin viereisessä vitriinissä seireeninhuutojaan huhuileviin suklaakonvehteihin: valkosuklaa-mustikka ja -hilla, kuulemma Rovaniemeltä Choco Delin tuotteita, varsin mainioita.

Erittäin hyvät ruoat! Bistro-henkisen rouheata, mutta joka annoksessa jotain omaperäistä, eli sekä maultaan ja tekniikaltaan erittäin hyvää että myös kiinnostavaa. Viineissäkään ei lainkaan valittamista, ehdotukset olivat hyviä, lista bistroksi runsas – ja erittäin fiksu juttu sekin, että hinnoittelu oli per senttilitra; niinpä otin 6-8 cl maisteluannoksia ruokien kanssa. Palvelu oli ystävällistä ja välitöntä ja ympäristö viihtyisä.

Laadukkaalle bistrolle tuntuu olevan Lahes kysyntää: väkeä näytti riittävän lounasaikaan, ja pari kertaa illallakin, kun ohi kuljin. Popotille (Popoille?) sopii toivoa menestystä ja pitkää ikää! Edellinen asukas, se kenkäkauppa, taisikin toimia tiloissa yli sata vuotta…

(Käyty: 9.9.2016)