Grön taisi avata ovensa noin/tasan 11 kk sitten ja on siitä lähtien ollut ”todo-listallani”, mutta ravintolan hyvä varaustilanne ja omat kalenterit eivät ole osuneet yksin, mutta nyt vihdoin! Grönin itseluonnehdinnassa viehätti etenkin kasvipainotteisuus, luomukeskeisyys, pohjoismaalaisuus ja luonnon omat villituotteet. Siispä liikkeelle nirsoporukalla, johon kuuluu pesketaaria ja muuta ruokavaivaista.

Aluksi kuitenkin kuohuvaa, tällä kertaa mainiota cavaa, Juvè y Camps Brut Nature Gran Reserva. Alkoholittomaksi vaihtoehdoksi tarjottiin itsetehtyjä mehuja mustaherukan lehdestä tai kuusesta – herukanlehtiversio ei ainakaan ollut hullumpaa. Leivän kanssa saatiin mielenkiintoiset lisut: vatkattua voita mustaherukkaetikalla maustettuna, kuusenkerkkäsuolaa ja paahdettuja pellavansiemeniä. Erittäinkin mainiot, leipäsettejä meni suihin parikin. Ruokalistalla oli kolme alku- ja pääruokaa (kasvi, kala, liha) ja kolme jälkkäriä, ja näistä valmiiksi kasattu neljän ruokalajin Grön-menu. Yhtenäisen linjan sijaan päädyttiin kuitenkin valitsemaan kukin 3-4 ruokalajia kukin omien mieltymystensä mukaan.

Oma eka (kasvis)alkuruokani oli tattari-”piirakkaa”, säilöttyjä metsäsieniä, pinaattia ja herkkutattiemulsiota. Krustadimaisen rapsakan tattaripohjan päälle oli kasattu suolasieniä, puolukkaa, pinaattia, herkkutattiemulsiota ja tattijauhoa. Aika kevyt mutta maukas aloitus. Ulkonäkö ja esillepano ei ainakaan perinteistä sienipiirakkaa muistuttanut!

Toinen, liha-alkuruoka oli grillattua perunaleipää, kananmaksaa, karamellisoitua sipulia ja viime kesän villiyrttejä. Ohra-perunarieska oli muhkean makuista, sitä olisi mieluusti puputellut ihan sellaisenaankin. Myös kananmaksapatee (-mousse?) oli sen kanssa herkkua pikkelöityjen ja fermentoitujen kasvisten ja mustatorvisieniliemen kera. Todella upeat maut ja hauskasti tarjoiltu – sipulikin ovelasti jemmattu vihreän lehden sisään  (kuvaa sai tosin ihan urakalla säädellä, että kananmaksan sai hämärässä näpätystä valokuvasta nousemaan esille tummasta lautasesta).

Alkuruoille yhteinen suositusjuoma Arndorfer Grüner Veltliner Strasser Weinberge toimi erityisen hyvin maksan kanssa.

Pääruoaksi otin kalavaihtoehdon, joka ehkä oli kuitenkin enemmän kasvisannos: Gobbas Gårdin perunaa, grillattua purjoa, hopeasipulia, mätiä ja redusoitua rapulientä, mukana myös kuivattua hiivaa, suolattua seljanmarjaa ja tuoretta kurkkua. Perunaa oli sekä grillattuna että kekona kevyehköä kreemiä, johon painettuun mätisilmään kaadettiin pöydässä rapuliemi. Peruna on ihan huikea raaka-aine hyvin tehtynä, kuten tässä – molemmat perunakomponentit olivat erinomaisen maukkaita, ja mäti ja rapuliemi sopivat niihin mitä maittavimmin. Parahultaisesti osuva oli myös juomapari, Cà de Noci Nottediluna (2014).

Jälkiruokalistalta valitsin vaihtoehdon ”villi” eli mäntyä ”Baked Alaska”, mäntyjäädykettä, marenkia, mäntykreemiä ja säilöttyä mäntyä. Uunijäätelöhenkisessä annoksessa oli pohjalla ohut financier, mänty-parfait, mäntykreemiä, marenkia, pikkelöityä mäntyä. Pöydässä annos flambeerattiin applejackilla ja päälle lusikoitiin vielä mäntyjäähilettä. Huikean herkulliset mäntyiset maut! Pientä tervetullutta terävyyttä toi applejack, jota financier ehti hiukan imaista itseensä ennen kuin alkoholit tohoteltiin pois. Mäntykomponenttien rakenteet olivat myös hauskasti erilaisia. Aikas nerokas jälkkäri! Juomaa ei välttämättä olisi annos kaivannut, mutta Beran Moscato d’Asti maistuu toki aina.

Lupuksi vielä perinteisesti kahvi ja sen kera outo viina, joka tällä kertaa oli ihan kunnolla outoa: sommelierin omaa timjami-gini-uutosta, jonka makuun ilmeisesti oksidoituminen oli tuonut reipasta rancio-henkistä syvyyttä. Erikoinen ja positiivisella tavalla mielenkiintoinen kokeilu! Muut joivat teetä, johon oli käytetty Tonin äidin poimimia luonnonkukkia! Kahvin ja teen kanssa saatiin vielä pikkuruisia lämpimiä voisilmäpullia.

Kaikkinensa perin erinomainen kokonaiskokemus! Ruoissa oli lupauksen mukaisesti kasviksia käytetty taitavavasti muutenkin kuin pakollisina lisukkeina, ja villikasvit olivat aidosti toimivina makukomponentteina eivätkä vain koristeina. Iso hatunnosto myös runsaasta duunista, joka on mennyt villiyrittien ja muiden kasvisten säilömiseen – upeat maut palkitsevat vaivan! Menuun oli muutenkin pantu vaivaa ja ajatusta: herkullisuuden lisäksi ruoissa oli runsaasti luovuutta, rohkeita ja onnistuneita makuvalintoja. Myös sali toimi mainiosti: ystävällistä, osaavaa ja välitöntä palvelua – viinit esiteltiin eläväisesti ja mielenkiintoa herättävästi, samoin ruoat, jotka enimmäkseen tulivat pöydään kokkien esitteleminä ja pöydässä viimeisteleminä.

Jos jotain kritiikkiä yrittäisi väkisin kaivaa, niin menun pikkiriikkinen teksti tummalla taustalla oli hämärässä aika haasteellinen lukea – onneksi netistä pääsi näkemään ajantasaisen menun. Pieni intiimi tila oli aluksi myös aika meluisa, mikä tosin johtui vain yhdestä kuuden hengen huutoporukasta. Ja ihan kaikki kortit ei käy. Mutta niin, yhtään mitään oleellista ”vikaa” en kaivamallakaan keksi; jopa hinta/laatu-suhde on parempi kuin joillakin muilla huipuilla – ja annoskoko on bistromaisen runsas, joten ei tarvinnut Mäkin kautta mennä kotiin. Sujahtaa suorilta top-10:n joukkoon listallani!

(Käyty: 20.10.2016)