Osmo Vänskän johtama RSO:n keskiviikkosarjan konsertti päätti omalta osaltani Shakespearen 400-vuotisjuhlavuoden: ohjelmassa oli Eero Hämeenniemen tilausteoksen kantaesitys sonettiin 97 ja kokoelma Sibeliuksen Myrskyn osista.

Winter calm and Summer storms

Eero Hämeenniemen upouusi teos Winter calm and Summer storms mezzosopraanolle ja orkesterille pohjaa William Shakespearen surumielisen kauniiseen sonettiin 97, jossa kuvaillaan, miten rakastetun nuoren miehen poissaollessa kesäkin tuntuu talvelta: ”How like a winter hath my absence been / From thee, the pleasure of the fleeting year!”

Sonnet 97 in the 1609 Quarto of Shakespeare’s sonnets. (Wikipedia Commons)

Lilli Paasikivi lauloi alussa koko sonetin ja lopussa vielä muutaman säkeen. Välissä orkesteri puhkesi suureen ja monimuotoiseen sointiin: maallikon korvassa aivan huikean kuuloisia sävelkulkuja ja tempon vaihteluita – kiehtova kudelma haikeaa herkkyyttä, johon nivottuna paikoin jopa elokuvamusiikinomaista suurieleisyyttä. Musiikillinen kyvyttömyyteni estää syvemmän analyysin, mutta teoksen tunnemaailma ainakin omassa tunne-elimistössäni vastasi varsin hyvin Shakespearen sonetin tunnelmaa: suuria, ehkä elämääkin suurempia tunteita, kuitenkin jo hiukan etäällä, haikean kaipauksen matkan päässä, mutta silti vereksinä sydämessä. Pakahduttavan kaunista!

Myrsky

Väliajan jälkeen sitten Sibeliusta. Vänskä oli perikunnan luvalla koonnut 36-osaisesta Myrsky-näyttämömusiikista (op. 109) 25-osaisen sarjan, erilaisen kuin säveltäjän itsensä koostamat kaksi orkesterisarjaa. Sibeliuksen Myrsky on elävää ja ilmeikästä, ja sitä kuuntelee mielikseen sellaisenaankin. Nyt ei ollut kuitenkaan tyydytty pelkkään konserttiin, vaan kokonaistaideteos koostui musiikin pauhun lisäksi Lilli Paasikiven ihanaisesti laulamista Arielin viidestä laulusta ja Jussi Nikkilän lausunnasta. Nämä komponentit limittyivät luontevasti keskenään vieden tarinaa ja tunnelmaa eteenpäin.

Voi tietysti kysyä, tarvitaanko konserttiin kertojaa. Kokonaisuus oli juuri tällaisena kuitenkin erinomaisen hyvin yhteentoimiva – huikean paljon enemmän kuin pelkkä konsertti! Ja Sibeliushan sävelsi Myrskyn näyttämömusiikiksi, joten Shakespearen teksti (etenkin Matti Rossin hienona käännöksenä) kuuluu siis luontevasti sen rinnalle. Sitä paitsi hopeatoffeeäänisen Nikkilän armoitetun tulkinnan redusointi pelkäksi ”kertojaksi” olisi hävytöntä vähättelyä.

Omista Myrsky-kokemuksistani tämä nousi yhdeksi lumoavimmista.

(Koettu: 14.12.2016, Musiikkitalo)

PS. Konsertti on nähtävissä ja kuultavissa videotallenteena Areenassa ”toistaiseksi”.