Askissa en harmillisesti ollut vähään aikaan käynyt, enkä lounaalla kertaakaan, joten nyt oli korkea aika! Kaunis talvinen päivä, ikkunapöytä, hyvää seuraa ja syntymäpäiväkin, joten oli perin sopivaa aloittaa Pascal Doquet’n mainiolla luomusamppanjalla.

Lounasmenu on kätevä: 4 ruokalajia ilman vaikeita päätöksiä. Sillä mentiin. Pian tuotiin pöytään raksuja, riisisipsejä jogurttidiping kera. Mielenkiintoisia vahvoja makuja: metsäsieni, tattari ja douglaskuusi, joka erityisesti nousi suosikikseni. Dippiä eivät mielestäni kaivanneet.

Keittiön tervehdyksenä kokkipoika toi pienen söpön annoksen vuohenmaitotuorejuustoa ja hapatettua punajuurta suolattujen seljanmarjojen, hapatetun punajuurimehun ja vinegretin kera. Huikeat maut – punajuuri ja vuohenjusuto on makuparina itsestään selvä, mutta tässä hapatus ja säilötyt seljanmarjat toivat siihen ihan oman kiehtovan lisävivahteensa.

Menun eka annos, Salsify & Roe, sisälsi pikkelöityä mustajuurta, muikun mätiä kreeminä ja kuivattuna sekä vinegrettiä katajan marjoista ja oksista. Herkät ja selkeän kirkkaat maut oli oivallisesti yhdistelty kauniisti jonoon asetelluksi annokseksi. Juomana taisi olla biodynaaminen riesling Dr Bürklin-Wolfilta (juu, täysi viinipaketti lounalla, tekosyynä synttärit..)

Toinen alkuruoka kuulosti arkiselta, Egg & Potato, mutta oli kaikkea muuta: Gobbas Gårdin monenvärisiä perunoita sipseinä, paahdettuina ja ruskistetulla voilla maustettuna pyreenä sekä seljanmarjaa ja vielä liemi paahdetuista perunankuorista. Niin ja se muna: uppomuna koko komeuden pohjalla. Kaunis annos ja nerokkaat, taivaalliset maut! Ainoa vika oli aika pieni koko – tätä olisi pupeltanut mielikseen itsensä ähkyyn. Myös viiniparitus, Friedrich Becker ”Das Ohr” Kerner (2015), oli täysosuma annoksen makumaailmaan.

Pääruoka, Elk & Parsnip, sisälsi paistettua hirvenpaistia, paahdettua palsternakkaa sekäpalsternakkapyreetä ja pöydässä se höystettiin vielä padalla, jossa poron potkaa, pikkelöityjä sieniä ja suolattuja karpaloita. Aika monenlaisia makuja samassa annoksessa, jopa kahta erilaista sorkkaeläintäkin. Mutta hyvin soittivat yhteen! Varsinkin hirvi ja paahdettu palsternakka olivat mainio makupari. Lasissa Autour de l’Anne C.S.G (cinsault/syrah/grenache-sekoite) säesti mukavasti.

Päätettiin ottaa menun oheen välijuusto, ja eteen kannettiin Mouhijärven Vanhaa Vilhoa, mukavan pitkään kypsytettyä lehmänmaitojuustoa, jonka kaverina oli oudonnäköinen pötkylä, joka paljastui karamellisoiduksi porkkanaksi! Porkkana ei ole (tosiaankaan) suosikkejani, mutta tämä käkkärä oli mahtava herkullinen: makean tiivistynyt maku, jota sokkona olisi voinut erehtyä luulemaan vaikkapa kuivattuksi aprikoosiksi – toki porkkanan maku sieltä löytyi, muttei häiritsevänä. Erittäin sopiva pari voimakasluonteiselle juustolle.

Jälkkäriä odotellessa saatiin väligranita – ja taas porkkanasta, mausteena tyrniä. Jäiset tyrnimarjapallukat toivat ruokaseuralle mieleen hyvinsyöneet punkit, joiden maku tosin lienee toinen. Suhteeni porkkanaan tuli jo paljastettua, mutta tyrnikään ei ole ykkössuosikkejani kovin vahvan makunsa vuoksi. Näin jäisinä ja toisiaan tukien maut toimivat kuitenkin hyvin yhteen, ja suunraikastaja teki tehtävänsä.

Varsinainen jälkkäri, Eldefllower & Butter, sisälsi muutaman pienen munkin seuranaan seljankukkahilloa, paahdettua valkosuklaata, pikkelöityjä seljankukkia, seljankukkasokeria ja jäätelöä ruskistetusta voista. Seesteisen herkät maut, jotka sopivat yhteen hienosti. Lasissa Lorentz auslese huxelrebestä oli hyvä valinta hiukan makeanrasvaiselle annokselle.

Juustoineen viiden ruokalajin lounas, jossa oikeasti kahdeksan eri annosta, toinen toistaan mainiompia. Ruoka oli kaikkiaan selkeästi erinomaista, ja juomat taiten valittuja. Juomista olisi tosin voinut kertoa enemmän: nyt saatiin lähinnä kuulla viinien makupiirteiden luonnehdintoja, mikä sekin on kiva, vaikkakin aika subjektiivista – kiinnostavampaa olisi ehkä ollut kuulla viinien tarinoita, kyse kun lienee paljolti ollut pientuottajien luomuviineistä. Ruoat sen sijaan esiteltiin ruokanörtinkin mielestä perinpohjaisesti ja innostuneesti, kuten odottaa saattaa, toivathan kokit itse keittiöstä ruoat ja viimeistelivät ne pöydässä.

Tyystin erinomainen lounaskokemus!

(Koettu: 10.2.2017)