Oman ohjelmani Kuopio tanssii ja soissa päätti tänä vuonna isrealilainen ryhmä Vertigo taiteellisen johtajansa Noa Wertheimin melko tuoreella, reilu vuosi sitten kantaesitetyllä, teoksella Yama. Nimi tarkoittanee suurta järveä (ks. lopussa tarpeetonta jaaritusta sanan käännöksestä).

Vertigo Dance Ccompany: Yama. Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen.

Lavalla on yhdeksän tanssijaa, kaikki löysähköissä mustissa asuissa. Liikkeessä on paljon – nimen mukaisesti – aaltoilua, melko isoakin liikettä. Toisaalta ajoittain ollaan myös nyrkit tanassa – liikeideaa on lainattu myös jostain taistelulajista. Liike, kuten puvustus, on paljolti unisexiä. Enimmäkseen liike on kauniisti virtaavaa, dynamiikaltaan vaihtelevaa, paikoin hyvinkin energistä, jota mielikseen katsoo ihan abstraktina nykytanssina. Ajoittain on kuitenkin myös erikoisia episodeja: muut tanssijat kepittävät yhden maahan (hengiltä?), toisessa yksi istuu toisen päällä ja soittaa hanuria, jne. Jotain jemmattua narratiivia tässä varmaan on, mutta käsiohjelman vihjeistä huolimatta se lipeää käsitykseni kankeasta otteesta. Vähät siitä.

Vaikka teoksessa on rauhallisempiakin kohtia, yleiseksi tunnelmaksi jää jonkinlainen vaaran tuntu, jopa väkivalta tai vähintään sen uhka. Mainitut taisteluliikekieli ja keppiepisodi luovat tätä tunnelmaa, mutta muutoinkin ihmisten vuorovaikutuksessa tuntuu – ainakin näin viileän härmäläisittäin katsoen – korostuvan kovin hajottavat elementit kuten hallitsevuus ja alisteisuus. (Tai sitten vain projisoin teokseen omaa tuntuani vihan uhan noususta yhteiskunnassa.)

Vertigo Dance Ccompany: Yama. Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen.

Näistä vähän vinoista fiiliksistä huolimatta esitys oli hienoa katseltavaa: fyysistä, voimakasta ja tarkkaa, loppuun vietyä liikettä – nautittavaa fyysistä taitavuutta.

Niin, se teoksen nimi. Käsiohjelma puhuu lammesta, mutta taiteilijatapaamisessa Wertheim tuntui puhuvan isommasta vedestä – ei merestä sentään vaan rajallisesta, ”huge lake”. Teoksen nimi translitteroimattomana on ”יַמָה”, joka näyttää kääntyvän englanniksi ”lake”. Ja toisaalta lammessa ei ole suuria aaltoja, joten ”yama” olkoon minulle siis iso järvi. Toki kääntäminen ja suomentaminen on eri asioita – voihan olla, että isrealilaisittain ”iso järvi” onkin suomalaisessa mittakaavassa pelkkä ”lampi” 🙂

(Nähty: 19.6.2017, Kuopion kaupunginteatteri, Kuopio tanssii ja soi)