Eteläafrikkalainen Dada Masilo ihastutti riemukkaasti uudistetulla Joutsenlammellaan Kuopiossa kolme vuotta sitten, joten kovasti oli odotuksia uudelle, vasta toukokuussa kantaesitetylle Gisellelle.

Totutussa versiossa maalaistyttö Giselle kuolee sydämen särkyessä, kun hän saa kilpakosija Hilarionilta tietää, että rakastettunsa, maalaispoika Loys, onkin aatelisherra Albrecht, joka on jo kihloissa Bathilden kanssa. Wilit, petettyinä neitsyeinä kuolleiden naisten vihaiset henget, haluavat kostaa ja tanssittaa Albrechtin hengiltä, mutta Gisellen rakkaus pelastaa tämän.

Masilon Gisellen tarina on pitkälti sama, toki paikallisin maustein ja realistisemmin loppuratkaisuin. Näytti myös siltä, että Gisellen ajoi nyt kuolemaan kasvojen menetys kylän väen, Hilarionin etunenässä, pilkatessa ja ilkkuessa. Taannoisessa Joutsenlammessa oli kosolti huumoria – ei sitä tässäkään unohdettu ollut, kuten kaoottisen oloisissa maalaisväen joukkokohtauksissa, ja esim. Gisellen äidistä oli tehty viinaan menevä räväkkä hahmo. Mutta pohjavire oli ehkä sävyltään tummempi.

Dada Masilo: Giselle, kuvassa Dada Masilo ja Kyle Rossouw. Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen.

Kepeän hipsuttelun sijaan Masilon liike on omintakeinen sekoitus balettia, nykytanssia ja afrikkalaisia tyylejä: fyysistä, rytmistä, voimakasta – ei painovoimaa pakoilevaa niin kuin klassinen baletti, eikä ilmaisultaan eteeriseksi sublimoitua vaan reipasta ja ronskiakin. Klassisen Gisellen liikekieli saa siis kyytiä! Masilo itse tanssii Gisellen roolin pienenä ja pippurisena, Loysinaan/Albrechtinaan kai puoli metriä pidempi Kyle Rossouw – näiden duetoissa, rakkaudessa ja vihassa, oli hienoa säihkettä ja räiskettä. Ehkä kuitenkin upein ja vaikuttavin hahmo oli afrikkalainen parantaja Sangoma (luultavasti Llewellyn Mnguni), joka Masilon tarinassa korvasi wilien kuningattaren Myrnan.

Dada Masilo: Giselle, kuvassa Dada Masilo ja Llewellyn Mnguni. Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen.

Entä se loppuratkaisu? Perinteisessä versiossa Gisellen kuolemankin rajan ylittävä rakkaus ja pyyteetön anteeksianto pelastavat Albrechtin. No haloo! Kuka uskoo? Albrechtilta nirri pois.

Liike oli kerrassaan nautitavaa katsottavaa, mutta suhteessa odotuksiin kokonaiskokemus oli ehkä lievästi latistunut, mikä johtunee tarinan lievästä synkkyydestä ja varsinkin loppuratkaisusta – vaikkakin liikkeen ja näyttävyyden osalta hieno, tarinallisesti valitettavan banaali: koston ja vihdan hedelmistä kertoo media päivittäin. Toiko taide siihen jotain uutta?

(Nähty: 19.6.2017, Kuopion musiikkikeskus, Kuopio tanssii ja soi)