Hofesh Shechterin tyyli ei jätä kylmäksi, mutta en sittenkään  osannut kirjoittaa mitään järkevää viisi vuotta sitten, kun Kuopiossa näin teoksen Political Mother. Nyt oli vuorossa pari vuotta vanha Grand Finale. En tiedä, tuleeko tästäkään erityisen järkevää, mutta yritän.

Lavalla oli kymmenkunta tanssijaa ja viisi musikanttia: pari selloa, viulu, kitara ja semmoista. Lisäksi suurin lyömäsoitinmeteli taisi tulla äänitteistä (ovella jaetut neonvihreät korvatulpat tulivat silloin tarpeeseen). Lavastus muodostui liikuteltavista tummista muurinpaloista, valaistus oli enimmäkseen kovaa, tyyliin sopien. Puvustus oli arkinen.

Hofesh Shechter Company: .Grand Finale. Kuva: Rahi Rezvani

En osaa (tai halua) lukea teoksesta mitään sinne jemmattua narratiivia – jääköön sinne, jos sellainen oli. Merkityksiä teos kuitenkin herätti.

Kirjoitin senhetkisiä fiiliksiä ylös väliajalla: ”atavistinen selviämisahdistus kohtaa postapokalyptisen kollektiivisen kuolemanvietin”. Siinä kohjtaamisessa huitaistaan näiden välistä pois sivistys, kuin silmänräpäyksellinen anomalia ihmiskunnan historiassa. Sitä tuntuu edustavan orkesteri saketeissaan ja hohtavan valkoisissa pystykauluspaidoissaan kuin erillisenä saarekkeena, omana maailmanaan, jossa jammaillaan Franz Lehária riemukkaasti eri tyylilajeissa.

Hofesh Shechter Company: .Grand Finale. Kuva: Rahi Rezvani

Mutta liike julmaa ja tanssiväki raakaa. Tanssissa on alkukantaisuutta, eläimellisyyttä; se on yltiöfyysillistä. Äänimaailman rytmi lyö siihen suurenergistä voimaa, joka purkautuu hillittömänä vimmana. Toisaalta on väkevää yhteisliikettä, toisaalta irrallisuutta, kuin hobbesilaisessa sodassa, kun ihmisyyden sosiaaliset rakenteet ovat romahtaneet. Heikot sortuu, ja välillä roudataan raatoja sivummalle. Äänetön huuto vihloo silmiä.

Tuhon ja rappion estetiikkaa? Ainakaan eskapismia ei Shechterin taide tarjoa. Hyvä niin.

(Koettu: 13.6.2019, Kuopion musiikkikeskus, Kuopio tanssii ja soi)

PS. Aamun taiteilijatapaamisessa Shechteriltä kysyttiin, näkeekö hän kuitenkin toivoa. Hän vastasi, että toki – ja sitten kertoi, että uskoo ihmiskunnan katoavan 100-10000 vuoden kuluessa, ja sitä paitsi kaikkihan me kuolemme.