Omalta osaltani Kuopio tanssii ja soin avasi tänä vuonna Australiasta asti kaukaiseen Kuopijoon saapunut Sydney Dance Company taiteellisen johtajansa Rafael Bonachelan teoksella ab [intra].

Seitsemäntoista tanssijan reilun tunnin mittainen teos piti hyvin otteessaan. Oli ryhmäkohtauksia, joissa usein tuntui toistuvan samankaltainen järjestyminen haahuilusta koordinoidun haahuilun kautta jopa unisonoon. Erityisen paljon oli trioja, yksittäin tai useiden triadien kokoelmina, sekä muutama duetto ja pari sooloa. Omaan silmääni kiinnostavinta liikettä oli juurikin runsaissa trioissa – kolmen tanssijan rypäs on jotenkin epätasapainoinen, ja kaksintanssin tutut kuviot eivät toimi, tai ainakin rikkoutuvat, jolloin liike ja yhteys tanssijoiden välillä komplisoituu ja tulee kiinnostavammaksi. Alkupuolen pitkä duetto oli hyvin fyysinen ja intohimoinen ja siinä määrin intiimi, että tuli jopa vähän voyeristinen fiilis.

Liikkeessä oli vahvasti koko vartalon käyttöä. Ylävartalon monipuolinen liike korostui (tai ehkä siihen tuli kiinnitettyä erityisesti huomiota) etenkin parissa miehen soolossa (olisiko ollut Riley Fitzgerald). Kehon ja liikkeen estetiikka oli monipuolista ja omaperäistä rajoittumatta johonkin yksittäiseen (kuten klassiseen) perinteeseen. Mukana oli mausteena myös rosoista, jopa rujoa liikettä. Tatskat nätisti esillä. Erityisesti panin merkille kontaktin tanssijoiden välillä: se ei ollut vain tekninen yhteisten liikkeiden vaatima välttämättömyys, vaan runsas hyvänsuopa kosketus tuntui tarkoitukselliselta, ei päälleliimatulta vaan luontevalta. Katsojana tällainen on ainakin minulle omiaan herättämään positiivista hyrinää mielen tunne-elimistön sopukoissa.

Näyttämöllepano oli melko karu, mikä jätti hienosti tilaa liikkeelle. Varsinkin alussa näyttämöllä oli runsaasti savua (aloitus myöhästyi toisen esityksen vuoksi, jona aikana savua ilmeisesti levisi vääriin paikkoihin, mistä seurasi parinkymmenen minuutin riemukas performanssi palohälytysjärjjestelmän automaattikuulutusten ja henkilökunnan välisenä dialogina). Äänimaailmassa oli ainakin selloja ja muita jousia sekä elektronisempaa äänentuotantoa.

Jos liike oli mukavan nykyaikaista, oli sukupuolirooleissa jotain vanhaa ja vähän tuoreempaa. Yhtä lukuunottamatta kaikki duetot olivat nais/mies-parituksia, muutoin sukupuolet eivät tuntuneet korostuvan, mikä on aina positiivista. Esim. trioissa oli niin saman- kuin sekasukupuolisia ryhmiä ja jo mainittu runsas kosketus tuntui toimivan sukupuolineutraalisti.

Monipuolinen, taidokas ja ilmaisultaan tuore sekä vangitsevan puhuttelevakin teos sai ansionsa mukaan aika pitkät seisovat aplodit.

(Koettu: Kuopion kaupunginteatteri, Kuopio tanssii ja soi)