Olen aika monilla esittävän taiteen alan postituslistoilla, mutta siitä huolimatta lähes missasin mielettömän hienon tanssiesityksen Echoes of Another World, koreografeina Thibault Monnier ja Virpi Pahkinen. Kovin runsasta yleisöä tämä ei tainnut muutenkaan saada, vain pari esitystä melko pienessä Teatteritalo Universumissa, mikä on harmi, koska esitys oli valtavan vaikuttava – toivottavasti se olisi mahdollista nähdä vielä joskus uudelleen.

Kaksi vahvaa koreografia, niinpä esitys – ainakin minusta – tuntui koostuvan kahdesta erillisestä osasta. Käsiohjelmassa osia ei eritellä ja koko illan koreografia on kirjattu yhteisesti Monnierin ja Pahkisen nimiin. Monnierin koreografioista olen aiemmin nähnyt vain pätkiä, mutta siitä huolimatta tuntuu, että alkuosassa olisi vahva Monnier-klangi, kun taas jälkipuoliskosta tulee selviä mielleyhtymiä Pahkiselta aiemmin näkemiini teoksiin.

Echoes of Another World. Kuvassa Minna Tervamäki ja Thibault Monnier, taustalla Alice Pastel ja Virpi Pahkinen. Kuva: Minna Hatinen.

Alkupuolella lavalla ovat etenkin Thibault Monnier ja Minna Tervamäki sekä pian myös Pontus Sundset. Liike on sekä erittäin fyysistä että fyysisesti ja emotionaalisesti intensiivistä. Varsinkin Monnierin ja Tervamäen yhteys on intiimi ja vereslihainen – oli se sitten hihnan, kosketuksen tai pelkän läsnäolon välittämä. Molemmat ovat (baletti)tanssijoiksi pitkiä, Monnier erittäin pitkä, mikä tekee liikkeen visuaaliseen estetiikkaan oman erityisen upean lisänsä: pitkien raajojen täysin hallittu liike hehkuu pidäteltyä herkkää voimaa. Eikä toki kyse ole pelkästä ulottuvaisuudesta; molempien kyky liikuttaa vartaloaan tuottaa katsojan nautinnoksi esteettisesti häikäsevää tulosta. Sundset on varreltaan lyhyempi, mutta kehon ja liikelaadun estetiikka ei jätä kylmäksi. Kaikilla on taustaa klassisesta baletista, mikä näkyy liikkeen täsmällisyydessä, mutta itse liikemateriaali on onneksi nautittavan tuoretta ja omaperäistä.

Echoes of Another World. Kuvassa Thibault Monnier ja Minna Tervamäki. Kuva: Minna Hatinen.

Omalakista on myös Pahkisen liike, kuten aina. Jälkimmäisessä osassa vuorottelevat Pahkisen ja Sundsetin tanssimat soolot; on myös duettoa, jossa kontakti on enimmäkseen varovaisen aavistuksenomainen. Liike on varsinkin käsissä hyvin detaljoitua ja hienovaraista. Samalla se tuntuu veistoksellisen tarkalta – ehdottomalta ja ankaraltakin. Liikkeessä on käärmeenlumoajamaista kiehtovuutta.

Tämä on tietysti törkeä yksinkertaistus, mutta jäi fiilis, että jälkipuoli (Pahkinen & Sundset) näyttäytyisi jotenkin asetellummalta, henkisemmältä, ”älyllisemmältä”; kun taas alkupuolta (Monnier, Tervamäki & Sundset) leimasi väkevä tunnelataus ja fyysisyys, etten sanoisi atavistisuus. Molemmat puhuttelivat ja ravistelivat mieltä, mutta ihan eri osia ja eri tavoin.

Echoes of Another World. Kuvassa Thibault Monnier ja Minna Tervamäki. Kuva: Minna Hatinen.

Oliko tässä jotain tarinaa? Käsiohjelman ingressinomainen teksti tarjoilee metafyysisiä vihjeitä, jotka ovat siinä määrin abstrakteja, että virittävät ehkä mielentilaa mutteivät ohjaa tulkintaa. Alkupuolen kuvasto voisi viitata parafilisiin valta-asetelmiin, mutta tämä tulkintakehys ei tuntuisi kantavan iltaa kovin pitkälle. Ehkä illan mahdollista narratiivista sisältöä olisi virhe ylipäätään lähteä tulkitsemaan tai sanoittamaan triviaalisti – niin kuin on nykytaiteessa useinkin. Olkoon se, kuten nuoren tanssiopiskelija Alice Pastelin tekstiplanssi alussa ehdottaa: ”A story for you to write.” Pidättäydyn kirjoittamasta omaani, koska esitys teki lähtemättömän vaikutuksen ihan jo absoluuttisena liikkeenä.

(Koettu: 1.2.2020, Teatteritalo Universum)