Paluu kuukauden takaiseen esitykseen: Wusheng Companyn Trog on ehdottamasti jutun väärti, mutta nyt on päässyt näitä tekstejä jäämään vähän rästiin, siksi pieni viive. Wusheng Company on Antti Silvennoisen johdolla tuonut erittäin fyysistä Peking-oopperaa meille suomalaiskatsojille (ks. esim. Viimeinen taistelija) hyvinkin autenttisin eväin, opiskelihan hän sitä paikan päällä vuosia. Silvennoisen (ohjaus ja koreogtafia) uusi teos Trog yhdistää onnistuneesti Peking-oopperan piirteitä nykyaikaisempiin ilmaisun tapoihin.

Wusheng Company: Trog. Kuvassa Antti Silvennoinen. Kuva: Teemu Ullgrén.

Trog on nuoren miehen kasvutarina ja perustuu John M. Evansin samannimiseen kirjaan. Alussa Trog (Antti SIlvennoinen) on (wusheng-tyyppinen?) taistelijahahmo näyttävästi puettuna perinteiseen asuun selästä nousevista lipputangoista aina paksupohjaisiin koturnikenkiin. Liikekieli on genren hahmotyypin mukaisesti uhmakkaan voimakasta, terävän tarkkaa ja hallittua jokaista vartalon osaa ja kasvojen piirrettä myöten. Liikkeet tehdään kurinalaisen täydellisesti alusta loppuun: mm. räjähtävän akrobaattisia hyppyjä ja potkuja lähes omaan otsaan, mutta myös täsmällisen hallittua hidasta liikettä. Valtavan näyttävää ja vaikuttavaa. Tarinan edetessä Trog tapaa Crystalmanin ja uskaltautuu avautumaan ja riisumaan suojansa. Myös liike muuttuu, ja siihen liittyy Crystalman, jonka liikelaatu tosin on varsin erilainen.

Wusheng Company: Trog. Kuvassa Pekka Saarikorpi ja Antti Silvennoinen. Kuva: Teemu Ullgrén.

Teoksen äänimaailmasta vastaa lavalla Crystalmania esittävä Pekka Saarikorpi. Se sisältää perinteistä Peking-oopperan kovaa pauketta mutta myös korvanmyötäisempää materiaalia, hiljaisuuttakin. Tehdään myös teknologiakokeilua: Saarikorpi ajaa ääniä lavalla esiintyessään jonkinlaisilla virtuaalitekniikkahanskoilla. Visuaalisen vaikutelman keskiössä on Silvennoinen taistelijan asussa ja ilman (Annika Salorannan pukusuunnittelu), kehyksenään Joonas Tikkasen projisoinnit ja valot.

Peking-oopperaa en syvemmin tunne, mutta käsittääkseni genren perinteisissä näytelmissä mm. ohjaus, koreografia ja näyttelijäntyö ovat tarkkaan ennalta määrättyjä. Trog tuntuu osin irtiotolta tuosta perinteestä: Peking-oopperan liike- ja ääni-ilmaisua sekä visuaalista maailmaa käytetään vain yhtenä tarinan kerronnan keinona yhdistellen sitä muuhun, länsimaisempaan nykyilmaisuun. Fuusio toimii.

Trog on upeaa ja erinomaisen taitavaa liikettä sekä liikkeen ja äänen harmoniaa, joten siitä nauttii riemukseen ihan absoluuttisena tanssiesityksenä ohi narratiivinkin. Mutta puhuttelee toki liikkeeseen ja äänimaailmaan hyvin nivoutuva tarinakin. Kyse lienee – tai niin sen ainakin itse vastaanotin – erilaisista maskuliinisuuksista. Menneisyyden, etenkin lapsuuden ja nuoruuden, kovat kokemukset ovat saaneet Trogin kehittämään suojakseen fyysisesti lujan ja kuoreltaan kovan taistelijaroolin ja torjumaan muut puolet itsestään. Vasta Crystalmanin tapaaminen avaa Trogin mielen monipuolisemman ja positiivisemman maskuliinisuuden löytämiseen. Crystalman on – Silvennoisen jälkikeskustelusanoin – ”ihana miehinen esikuva”, jollainen Trogilta oli puuttunut.

Toivoa tarjoava tarina vavahduttavan upeasti liikkeellä, visuaalisesti ja musiikillisesti kerrottuna!

(Koettu: 24.1.2020, Wusheng Company, Kanneltalo)