Avainsana: Lontoo

Loppiaisaatto Shakespeare’s Globessa

Jätä kommentti

Pari ekakertakokemusta Lontoossa: Shakespeare's Globe ja Loppiaisaatto livenä. Loppiaisaatto, 5.1., on joulun 12. päivä, kun lasketaan joulupäivästä ja monissa perinteissä myös joulunajan päätös. Se on vakiintunut käännös Shakespearen näytelmälle Twelfth Night; or, What you Will, joka lienee ensimmäisen kerran esitetty julkisesti 2.2.1602. Näytelmän nimen kytkentä sen sisältöön on kuitenkin ilmeisesti hämärän peitossa: kristilliseen joulun tai … Jatka artikkeliin Loppiaisaatto Shakespeare’s Globessa

Clarkston

Jätä kommentti

Taannoisen Lontoon-reissun viidestä esityksestä yksi tuli valittua näyttelijävetoisesti. Vain muutamaa päivää aiemmin Lontoon-ensi-illan jälkeen näkemässäni Clarkston-näytelmässä toista pääosaa esittää Ruaridh Mollica, jonka herkkävireinen tulkinta Mikko Mäkelän kauniissa elokuvassa Sebastian (2024) teki taannoin suuren vaikutuksen. Joe Locke puolestaan on "TV:stä tuttu" (Agatha All Along (2024) ja Heartstopper (2022-2024)). Näytelmän (2015) kirjailijakaan ei ole ihan tuntematon: Samuel … Jatka artikkeliin Clarkston

Born with Teeth – Shakespeare & Marlowe

Jätä kommentti

Wyndham's Theatressa näin Royal Shakespeare Companyn produktion näytelmästä Born with Teeth, joka faktaa ja fiktiota yhdistellen nivoo hauskasti yhteen Shakespearen aikaista kulttuuri-, valta- ja sosiaalihistoriaa. Se kantaesitettiin 2022 Texasissa, ja Daniel Evansin ohjaama UK:n produktio ihan vastikään. Näytelmän nimi tulee Henrik VI -trilogian kolmannesta osasta, jonka 5. näytöksen 6. kohtauksessa Gloucester (sittemmin Richard III) surmattuaan … Jatka artikkeliin Born with Teeth – Shakespeare & Marlowe

A Single Man tanssii

Jätä kommentti

Christopher Isherwoodin (1904-1986) romaani A Single Man (1964) on innoittanut muitakin taiteen tekijöitä: mm. Tom Fordin visuaalisesti ja tarinallisesti kaunis elokuva julkaistiin 2009, ja nyt se nähtiin Royal Balletissa Jonathan Watkinsin tuoreena tanssiteoksena. Niin Ford kuin Watkins ovat sovittaneet romaanista omanlaisensa luovan tulkinnan, vaikka tarinan hahmot ja peruselementit pysyvät tallella. Keskityn tässä tanssiteokseen, mutta en … Jatka artikkeliin A Single Man tanssii

The Score – Bach ja Fredrik Suuri

Jätä kommentti

Taannoiselta Lontoon-reissulla näin myös toisen mainion puhenäytelmän, jossa on perin kiinnostava teema: Oliver Cottonin The Score kantaesitettiin 2023 Bathissa Lounais-Englannissa, josta se oli siirtynyt Lontooseen Royal Haymarket -teatteriin vain reilu kuukausi ennen kuin näin sen siellä. Tämä tuore historiallinen näytelmä sijoittuu vuoden 1747 touko- ja heinäkuuhun, Saksin Leipzigiin ja Preussin Potsdamiin. Johann Sebastian Bach (1685-1750) … Jatka artikkeliin The Score – Bach ja Fredrik Suuri

Richard II

Jätä kommentti

Lontoossa käydessä pitäisi aina pyrkiä näkemään Shakespearea, ja tällä kertaa haaviin osui Bridge Theatren verevä Richard II. Näytelmä - alun perin koko nimeltään The Life and Death of King Richard the Second (1595) - on itselleni vieraampaa bardin tuotantoa, niinpä olikin hyvä, kun hyllystä löytyi matkalukemiseksi Matti Rossin verrattain tuore (2008) suomennos. Rikhard II (1367-1400, … Jatka artikkeliin Richard II

Tuhlaajapoika ja muuta Balanchinea

Jätä kommentti

Royal Balletin Balanchine-ilta Three Signature Works koostui kolmesta teoksesta ja noudatti omaan makuuni hampurilaismallia: alun Serenade ja lopun Symphony in C ovat kovin klassishenkisiä, sen sijaan keskellä pihvi eli Prodigal Son on hyvinkin kiinnostavaa liikettä. George Balanchine syntyi 1904 Pietarissa ja opiskeli Venäjällä ja Neuvostoliitossa, kunnes koki parhaaksi siirtyä tanssimaan Eurooppaan ja liittyi 1924 Sergei … Jatka artikkeliin Tuhlaajapoika ja muuta Balanchinea

Everybody’s Talking About Jamie

Jätä kommentti

Dokumenttiteatteri jo tunnetaan, mutta entä dokumenttimusikaali? No ehkä ei ihan dokumenttia, mutta vahvasti todellisuuspohjaisia musikaaleja on noussut viime aikoina esiin. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen Everybody's Talking About Jamie on tässä sarjassa varsin tuore: se kantaesitettiin Sheffieldissä 15.2.2017, ja West Endissä se on pyörinyt vasta reilun vuoden. Musikaali on saanut innoituksensa BBC:n dokumentista Jamie: Drag Queen at 16 … Jatka artikkeliin Everybody’s Talking About Jamie

The Book of Mormon

Jätä kommentti

The Book of Mormon, South Parkin tekijöiden Trey Parkerin ja Matt Stonen sekä Robert Lopezin kirjoittama ja säveltämä uskontoaiheinen musikaali. Mitä muuta voi odottaa kuin hävyttömän julkeaa rienausta? No sitä, mutta ihan mahdottoman erinomaisen musikaalin muodossa! Eikä pilkka muuten kohdistu niinkään uskonnollisiin arvoihin vaan rakenteisiin ja käytäntöihin. Musikaalia on esitetty Broadwaylla vuodesta 2011 ja West … Jatka artikkeliin The Book of Mormon

Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Jätä kommentti

Lontoon-reissulle osui myös Royal Balletin kolmen klassispohjaisen teoksen iltapäivämatineaesitys: Frederick Ashtonin Les Patineurs (1937), Kenneth Macmillanin Winter Dreams (1991) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Frederick Ashton oli Royal Balletin ensimmäinen pääkoreografi vuodesta 1935 alkaen, ja Les Patineurs (Luistelijat) Giacomo Meyerbeerin musiikkiin on juuri noilta ajoilta. Se on liikekieleltään varsin klassinen, mutta välttää tylsyyden paitsi … Jatka artikkeliin Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Carmen uusissa kuoseissa

Jätä kommentti

Georges Bizet'n Carmen on oopperatalojen vakio-ohjelmistoa, ja runsaiden hittibiisiensä ansiosta aina suosittu yleisön sisäänheittäjä - itsekin olen nähnyt  neljä eri versiota erityisesti jahtaamatta. Tuttua ja turvallista, kyllä - mutta ilahduttavasti joskus joku yllättääkin: Royal Operan uusi, alun perin Frankfurtin oopperassa 2016 nähty Barrie Koskyn ohjaama produktio lupasi ennakkoon jotain uutta. Carmenin tarina on tuttu: Don … Jatka artikkeliin Carmen uusissa kuoseissa

Matthew Bournen Joutsenlampi

Jätä kommentti

Hypähdin joulun alla Lontooseen esityksiä katsomaan. Tai yhtä teosta: Matthew Bournen Swan Lake (toki muutakin tulee nähtyä). En muista, koska törmäsin teokseen ensimmäisen kerran, joskus yli kymmenen vuotta sitten, ehkä jokin lehtijuttu tai kuvia tai tallennepätkä jossain. Tajusin, että tämä on jotain ihan muuta kuin perinteiset Petipan-Ivanovin koreografiaan pohjautuvat Joutsenlammet. Pari eri tallennetta olen nähnyt, … Jatka artikkeliin Matthew Bournen Joutsenlampi

Viha johtaa kärsimykseen

Jätä kommentti

Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen

Brasserie Joël – ruokaherkkuja

Jätä kommentti

Park Plaza Westminster Bridge -hotellin yhteydessä oleva ranskalaistyyppinen Brasserie Joël osoittautui yllättävänkin kelvolliseksi ravintolaksi Josper-grilleineen. Parin lounaan lisäksi nautimme siinä perjantaina tässä kuvatun myöhäisen illallisen. Cocktail-tilaisuuden jälkeenkin maistui vielä kupliva, siispä aluksi lasilliset Sant Orsolan proseccoa. Pöytään tuotiin lounailta tuttu leipäkori (mm. mainioita sitruuna-timjamisämpylöitä) ja tapenade-henkistä oliivitahnaa öljyn ym. lisäksi. Aluksi otin ranskalaisen sipulikeiton, joka … Jatka artikkeliin Brasserie Joël – ruokaherkkuja

Kehon sosiaalinen äly?

Jätä kommentti

Wayne McGregorin ja Random Dancen uusin, juuri edellisenä iltana maailman kantaesityksensä saanut teos on nimeltään Atomos. Se on muinaista kreikkaa (ἄτομος) ja tarkoittaa jakamatonta, jotain jota ei voi pilkkoa enää pienemmiksi osiksi - kuten aiemmin atomin luultiin olevan. Teoksen käsiohjelmassa sosiaaliantropologi James Leach kysyykin, mitkä ovat ihmisyyden elementit, joita ei voi redusoida osikseen, jakamattomat osat, … Jatka artikkeliin Kehon sosiaalinen äly?