Vanhan kauppahallin keskelle avautui alkukesästä Story-niminen kahvila/ravintola, jonka taustalla on runsaasti kokemusta ja jonka ruoasta vastaa Michelin-tähditetty Teemu Aura. Odotukset siis korkealla. Story ei tarjoa illallista muuta kuin viikonloppuna, joten sitä en ole vielä päässyt kokeilemaan. Kesän aikana kävin kuitenkin muutamankin kerran aamiaisella, joskus vaivauduin hallille asti jopa ihan vain tämän aamiaisen vuoksi.
Aamiaislista ei ole ylen runsas, mutta vähä tarjonta on herkullista. Ruoat tilataan tiskiltä, otetaan omin voimin aseet (ja sitruunalla maustettua vettä) sivupöydältä, ja ruoat tuodaan pöytään. Ei aina kauhean nopeasti, mikä kertonee paitsi suosiosta myös siitä, että keittiössä tehdään töitäkin annosten eteen eikä vain kaadeta purkista lautaselle. Odotellessa oli mukava lipitellä aamu-lattea.
Jugurttia, granolaa ja marjoja pitää sisällään, mitä lupaa. Maustamatonta jogurttia en juuri harrasta muuten kuin ruoanlaitossa (makean ystävänä pidän enemmän kaupan äklöistä sokerijogurteista) mutta rapean ja hyvänmakuisen granolan (≈vähän kuin paahdettu mysli) ja marjojen kera se maistui oikein hyvältä ihan ilman lisättyä sokeriakin. Ja kauniskin annos.
Eggs benedict on klassikko, jota on tullut syötyä joskus lähinnä ulkomailla hotelliaamiaisella, satunnaisesti muuallakin; joskus mainioita, mutta myös perin surullisia versioita on eteen kannettu. Storyn versio on parhaita koskaan syömiäni. Ja kyse ei ole satunnaisesta onnenkantamoisesta: kesän aikana söin annoksen ainakin kolmena aamuna, ja joka kerta sen maku oli erinomainen – asettelu vaihteli välillä paljonkin, mikä toki kertoo käsityöstä.
Perinteisessä versiossa pohjalla on english muffinin puolikas (tai kaksi oikeastaan), sen päällä rapeaksi paistettua pekonia, uppomuna (tai kaksi) ja hollandaise-kastiketta. Näin myös Storyn classic-versiossa, tosin päältä rapea mutta sisältä ilmavan pehmeä maukas leipä pohjalla muistutti enemmän briossia – oli mikä oli, hyvä valinta annokseen joka tapauksessa. Pekoni oli täydellisen rapeaa ja uppomuna kaunis ja juuri sopivan valuva sisältä. Myös hollandaisen tasapaino voisuuden ja herkän hapon välillä oli täydellinen ja rakenne mainio. Nappisuoritus ja täsmäherkku!
Ainoa mietityttämään jäänut asia oli, että Story myi myös eggs benedict -nimellä versiota, jossa pekonin tilalla on lohta. Itse olen tottunut syömään sitä nimellä eggs royale. Mutta ehkei näimä termit ole niin tarkkaan määriteltyjä.
Pääasia eli ruoat olivat siis erinomaisen herkullisia. Monessa suomalaisessa uudessa ravintolassa palvelun saaminen kuntoon on ollut pidemmän työn tulos kuin ruaon laatu – Storyssa kuitenkin palvelukin on toimivaa ja ystävällistä, tosin osinhan tämä konsepti toimii itsepalveluna, mutta se vähä, mitä salihenkilökunnan kanssa olin tekemisissä, jätti hyvän mielen. Itsepalveluosuus toimii, kun siihen asennoituu. Tosin en ole ihan varma, onko aseiden, sokerin, ym. keskittäminen yhteen paikkan kätevintä – kerran mm. kävi niin, että latte tuotiin pöytään, ja lähdin sitten muki kädessä tilan toiselle puolelle taivaltamaan sokerinhakureissulle hallituristien välissä puikkelehtien. Ehkä tässä voisi olla jotain pientä kehitettävää.
Aamiaismenu pitää sisällään oikeastaan vain em. annokset, munakkaan ja puuron. Ensin tuli mieleen, että vähän jäisi ehkä kaipaamaan laajempaa tarjontaa esim. hedelmiä, tms. – toisaalta, vieressä on hallin ja lähellä torinkin runsas tarjonta, joten sieltähän niitä saa, ei niitä tarvinne tässäkin olla tarjolla.
(Käyty: monta kertaa heinä-elokuussa 2014)
Erinomaisuutta 