Smör

Taannoiselta Turun reissulta jäi ravintolajuttu rästiin, joten tässäpä hiukan jälkikäteisesti: Smör!

Turku ei ole kotimaisia vakiokohteita – valitettavasti, koska mieluustihan sinne menee, kun sopivasti on asiaa. Nyt oli, ToF-musikaali, ja matineanäytöksen jälkeen oli mukava mennä syömään hyvin. Smör valikoitui aiempien hyvien kokemusten perusteella, vaikka olikin toisella puolella kaupunkia, joen rannassa, ja vaikkeivät ikkunat tarjoakaan lähes maan alle hienoja näkymiä, on interiööri muuten mukavan lämmin ja viihtyisä.

Alkujuomaksi maistui vaihteeksi jokin hiukan makea: suosituksen mukaisesti Willm Cremantia, jonka seassa lakkaa ja raparperia. Mukava yhdistelmä kuplivaa, makeaa ja kevyttä hapokkuutta. Koska aikaa oli, valitsin listalta kaksi alkuruokaa, pääruoan ja jälkiruoan.

Ennen niitä kuitenkin amuse: pikkulasillinen kuohkeaa porkkanavaahtoa. Porkkanasta huolimatta oikein maukasta!

Kasvisalkupalavalintani oli nokkoskroketti, lehtikaalivanukasta ja merikaalia, kaaleista huolimatta. Rehua oli aika paljon näköisesti, mutta itse asiassa ei ihan ylen määrin, isot lehdet hämäsivät. Nokkoskroketti oli herkullinen: rapsakka pinta, ja selvä, hyvä nokkosen maku. Samoin upean myrkynvihreä lehtikaalivanukas pohjalla oli oikein onnistunut komponentti. Erittäin hyvä kasvisannos! Lasissa suositeltuna italialainen Bulgarini Trebbiano di Lugana – ihan pätevä kaveri annokselle.

Toinen alkuruoka oli tartar naudasta, graavattua keltuaista ja piparjuurimajoneesia. Tartar pitää miltei aina ottaa, kun sitä on tarjolla, nykyisin sitä saakin usein perinteisestä tarjoilutavasta hiukan ajatuksella muokattuna. Tässä liha oli erittäin hyvää: mureaa eikä liioin maustein pilattua. ”Pakollinen” keltuainen oli toteutettu graavattuna ja raastettuna: oikein hyvä ajatus. Mieto piparjuuri sointui makuihin myös mainiosti. Juomana toimi hyvin, vähän ehkä yllättäenkin, ehdotettu Pflüger Biodynamite, rieslingin ja gewürztraminerin sekoitus.

Pääruoaksi valitsin luomukaritsaa, kevätsipulia ja omenaetikkakastiketta, mukana myös auringonkukka-kvinoaa, kukkakaalia ja parsakaaliapyreetä. Aika paljon komponentteja, mutta sulassa sovussa. Karitsaa oli kolmella tavalla: mureaa paahtopaistia, mahdottoman hyvää mureketta ja vielä pari viiltoa sydäntä – oikein onnistuneita kaikki. Kasviskomponenteista kvinoa ja parskaalipyree nousivat mielestäni parhaiten lihan kanssa kaveeraaviksi, samoin lasiin kaadettu riojalainen biodynaaminen Corriente, sekoite tempranilloa ja paikallisia lajikkeita – maistui sellaisenaankin.

Jälkiruoaksi vielä Harvaluodon omenaa, maa-artisokkakinuskia ja karamellisoitua maitojäätelöä. Ulkonäöltään vähän yllättävä läjä, jossa kuitenkin herkulliset maut, varsinkin kinuski oli oivallista.

Doppion kera maistui tiukka viina: Bertan nebbiolo-pohjainen grappa Tre Soli Tre, hyvän aikaa tammessa köllötellyt italianpontikka, erittäin maukas!

Hyvät ruoat ja juomat, miellyttävä ympäristö, osaava ja ystävällinen palvelu. Oikein hyvä kokemus!

(Käyty: 29.4.2017)