NDT2:n nuorta energiaa ja taituruutta

Tämän vuoden Kuopio tanssii ja soi -festivaalin avasi Nederlands Dans Theater 2, joka on nykytanssin kärkiryhmiin kuuluvan NDT:n eräänlainen nuoriso-osasto (tällä hetkellä 18-23-vuotiaita), johon valitaan klassisesti koulutettuja tanssijoita kypsymään NDT 1 -ryhmään, mutta jolla on ihan omakin taiteellinen roolinsa. Illassa nähtiin neljä teosta, jotka kaikki on alun perin tehty NDT:lle.

Illan avasi Sol Leónin ja Paul Lightfootin SH-BOOM! (vuodelta 2000), jonka musiikkina on biisejä ympäri maailmaa 1920-1950-luvuilta – mukana myös suomenkielinen Olavi Virran laulama (Armandolan & Helismaan) Sininen huvimaja, ryhmässä noihin aikoihin olleen Jorma Elon peruja. Kukin musiikkikappale oli myös oma tanssinsa, oli sooloista ja duetoista isompiin ryhmäkoreografioihin. Kokonaisuudesta jäi hiukan tilkkutäkkimäinen olo, mutta eipä tuo haitannut: paitsi mielenkiintoista liikettä, tässä tuli erityisesti esiin tanssiteatterillisuus ja ilmaisullisuus, joihin oli hauskaa nähdä teknisesti taitavien nuorten tanssijoiden suruitta syöksyvän. Mm. yksi mies (olikohan Boston Gallacher) hoiti Johnin & Marshan dueton (piti tuplaroolit vielä loppuaplodessa) – ja em. suomenkielisen biisin tanssi toinen mies ilmeisen ilkosillaan neljän taskulampun valossa.

Ekan väliajan jälkeen nähtiin Edward Clugin mutual comfort (2015) neljälle tanssijalle, jotka sähäköinä duettoina ja trioina tanssivat välillä kellopelin tarkalta vaikuttavaa nopeaa ja jatkuvaa liikettä. Hauskaa oli huomata, että liike jatkui myös pysähdyksissä: kun jotkut tanssijat vuorollaan ”vain” seisoivat, ylävartalot veivasivat pientä aaltomaista liikettä. Positiivista oli myös sukupuoliroolien korostumattomuus, etenkin edelliseen verrattuna.

Nederlands Dans Theatre 2: mutual comfort (Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen)

Nederlands Dans Theatre 2: mutual comfort (Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen)

Toinen lyhyt (vain 7 min) teos oli Hans van Maanenin NDT2:lle tekemä Solo (1997), jossa kolme miestanssijaa vuorotteli. Erittäin nopeaa ja tarkkaa liikettä, virtuoosistakin, mutta silti ajoittain myös leikkisää. Musiikkina Bachin nopea viulu-partita piti tanssin tahdin kipakkana. Erittäin nautittavaa liikkeen ilotulitusta!

Toisen väliajan jälkeen nähdiin Aleksander Ekmanin Cacti (2010), joka on tehty koko NDT2:lle, 16 tanssijalle. Näin teoksen viime vuonna Lappeenrannassa Dortmundin baletin esittämänä, ja loppupuolen hauska duetto-osuus on myös jossain gaalassa joskus näkynyt. Hyvin kuitenkin kestää teos toistuvia katseluita, jopa jokin kertakäyttöiseltä haiskahtava pikkujuttu huvitti vielä näin kolmannellakin kerralla (kuten se eräs kissakohtaus). Cactia leimaa paikoin hallittu pitelemättömyys, jopa näennäinen kaoottisuus, jossa kuitenkin kaikki unisonoja ja kaanoneita myöten toimii täsmällisesti – siihen sopii erityisen hyvin nyt lavalla nähty nuori energia yhdistyneenä taituruuteen.

Nederlands Dans Theatre 2: cacti (Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen)

Nederlands Dans Theatre 2: cacti (Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen)

NDT2 valloitti ainakin torstai-illan yleisön ja sai ansaitusti seisovat aplodit.

(Koettu: 15.6.2017)