Viime vuonna ihastuin Kuopion Satoa goes wild -tapahtumaan, jonka sattumalta silloin bongasin. Nyt ostin ”festaripassin” ennakkoon heti kun ne tulivat myyntiin ja aikataulutin kalenteriin niin kuin muutkin Kuopion-reissun tärkeät tapahtumat. Mukana siis 10 ravintolaa tai muuta toimijaa, jotka tarjoavat pienen annoksen, jossa on jotain villiyrttimeininkiä. Koko lysti maksaa 35 euroa (plus mitä nyt sattuu sortumaan oheismyyntiin). Nautin vähän omassa järjestyksessäni reitin perjantaina lounaaksi klo 13-15.

Ekana listallani oli hotellin vierestä löytynyt konttiravintola Morton, jossa oli tarjolla luomuporkkanakeittoa, villiyrttiöljyä ja vuohenputkipiirakkaa. Porkkana on aina vähän paha rasti, mutta tässä se oli sopivasti kypsyessään makeutunut ja yrittöljyn kera oli ihan mainio pikkusoppa. Vuohenputkipiirakka sen kaverina oli myös hyvää, mukavan yrttinen maku.

Seuraavaksi Kummisedän luo, luvassa muhennettua palsternakkaa paahdetun kesäkurpitsan ja maahumalan kera, mukana myös ohut palsternakkasiivu ja ketunleipäöljyä. Kermassa muhennettu palsternakka oli perin mainiota – ei pyreetä vaan juuri sopivasti aavistuksen rouheaa. Useimmat kokemukseni raakojen tai kypsänlötköjen kesäkurpitsojen kanssa ovat johtaneet ajattelemaan, että siinä se vasta on turha kasvannainen, mutta nämäpä olivatkin maukkaita, sopivasti pureksittavia ja paahtopinnat rapsakoita.

Annoksen oli suunnitellut vuoromestari Jere Hyttinen, joka annokset myös livenä laati. Tämän mainitsen erikseen, koska useimmissa muissa paikoissa annokset koottiin pidemmälle ennakkovalmistelluista komponenteista, mutta tässä kesäkurpitsat paahdettiin pannulla maahumalan kanssa ihan asiakkaan silmäin alla.

Viimeinen ”alkupala”, tai ehkä suuta raikastava väliruoka oli Intron kurkkugazpachoa & ketunleipää: raikas gazpacho, tulisuutta vain sen verran, että sen hiukan aisti mutta ei niin että olisi jäänyt polttelemaan.

Sitten pääruokiin. Lämmin kala-annos löytyi VS-ravintoloiden pop up -pisteestä, jossa tarjolla oli haukipyörykkää, koivunlehti-perunapyreetä ja ketunleipää. Perunapyreessä oli mieto koivuaromi ja muutenkin se oli oikein maukasta, samoin Kallaveden hauesta tehty pyörykkä oli erittäin herkullinen. Varsin hyvä kokonaisuus!

Seuraavaksi vaaleaa lihaa: Thai Samruain pop up -pisteessä tarjoiltiin Samruain villiä nokkoskanaa. Thai-tyylisen kana-annoksen kastikkeessa lisäksi myös tomaattia, pähkinää ja kananmunaa. Varsin toimiva annos tämäkin, sekä kana että kastike hyvinkin maukkaita. Kyytipojaksi join kupillisen koivunmahlaa!

Vielä toinen kalaruoka: Mustan lampaan järvikalaspelttitaco, villiyrtti- salsa verde ja kevään kasviksia. Yllättävän makuisan spelttitacon päällä oli Kallaveden herkullista haukea ja säynettä, kasviksia ja mielenkiintoista villiyrttisalsaa. Erittäin hyvin yhteensopivat maut – vähän haastava olisi tosin syödä ”tacona” ilman veistä ja haarukkaa (töhrimättä naamakarvoitusta).

Mustan Lampaan ja Isä Camillon yhteispisteellä lipittelin myös villiyrittidrinksun: Mestari-giniä, horsmankukkasiirappia, raperperimehua. Raikasta ja maukasta!

Isä Camillon annos oli villiyrttihodari, jossa Liepuskan hyvänmakuisen sämpylän sisällä oli finn angus –naudasta tehtyä mausteista makkaraa ja raparperi-vuohenputkirelissiä. Ei ehkä kovin näyttävä ja kaunis annos, mutta erittäin hyvät maut!

Viimeisenä liharuokana oli King’s Crownin palvihärkäbruchetta. Tässäkin Liepuskan leipää, jonka päällä palvattua häränrintaa, villiyrtti-coleslaw’ta ja kevätsipulimajoneesia. Mukana ainakin ketunleipää ja horsmaa. Maukasta! Juomaksi otin kuusenkerkkä-caipiroskan, jossa oli mukavan vahva ja raikas nuoren havun maku.

Alkoi jo masu täyttyä, mutta vielä oli edessä kaksi makeaa. Ensin lounashuone Voltin pop up -pisteessä villivadelmamarenkia, ketunleipää, mansikkaa sekä mesiangervoa. Pieni mutta erittäin hyvänmakuinen jälkkäri – sitä paitsi erinomaisen kaunis! Varsin hankala syödä sormin tosin – olisi tarvinnut jotain aseita.

Kuten ensimmäinen myös viimeinen rasti löytyi hotellin vierestä: lounaskahvila Houkutus, jonka annoksena oli pullavohveli: kuusenkerkkävoissa paistettua kotipullaa, villiyrttijäätelöä, marjoja ja vaniljakermavaahtoa, mukana myös suolakinuskia ja luomumansikkahilloa. Jäätelön saattoi valita muutamasta tarjokkaasta, otin Jymyn Mäntyä, joka parhaiten tuntui sopivan teemaan (ja on sitä paitsi mainiota). Hauska idea ja hyvin yhteenpelaavat maut. Vohveli oli melko tiivis rakenteeltaan, olisi pitänyt kömpiä tiskille hakemaan veitsi, mutta laiskana selvisin kyllä pelkällä puuhaarukallakin.

Erittäin hyvä kattaus oli tänäkin vuonna, kuten viimeksikin.

Jos pitäisi jotain nostaa esiin, niin parhaiten jäi makumuistiin Kummisedän, VS-ravintoloiden ja Voltin annokset. Yhtään muitakaan väheksymättä 🙂

Toivottavasti taas ensi vuonna Kuopio tanssii ja soi -reissuun voi yhdistää tämämn maukkaan kävelyretken!

(Koettu: 16.6.2017)