Tiranan sydän on loistelias identiteettitutkielma. Muun muassa.

Jätä kommentti

Pääasiallinen syy Turun teatterireissulleni oli tällä kertaa Tiranan sydän, vain muutamaa viikkoa aiemmin kantaesitetty Turun kaupunginteatterin näytelmä Pajtim Statovcin samannimisen romaanin (2016) pohjalta. En ollut lukenut sitä aiemmin, mutta esityksen nähtyäni se oli pakko lukea ja jäin hiukan jumiin sen otteeseen. Kirjoitan tässä blogitekstissä vähän molemmista, romaanista ja näytelmästä, samalla, kun pyristelen siitä irti. Statovcin … Jatka artikkeliin Tiranan sydän on loistelias identiteettitutkielma. Muun muassa.

Puristettu aika viipaloi kehon ja liikkeen kiehtovasti

Jätä kommentti

Turun kaupunginteatterin ja Fern Orchestran teoksessa Puristettu aika on mielenkiintoinen lähtökohta tai inspiraation lähde: Itämeren pohjasta kairattu sedimenttinäyte ja sitä analysoimalla saatu data, jota on käytetty ainakin video- ja äänisuunnittelussa. Itselleni teoksen vastaanottajana näiden teemojen kytkentä lopulliseen teokseen jäi kuitenkin lähinnä (hauskasti Möbiuksen nauhaksi muotoillun) käsiohjelman ja verkkomateriaalien varaan, niinpä koin itse teoksen lähinnä tanssina, … Jatka artikkeliin Puristettu aika viipaloi kehon ja liikkeen kiehtovasti

Bach-projekti tulvii kaunista ja pakotonta liikettä

Jätä kommentti

Missasin  Glims & Gloms -tanssiteatterin uuden teoksen Bach-projekti viime vuonna, niinpä olikin mainiota, että tämä Tuomo Railon koreografia oli mahdollista nähdä nyt Alminsalissa. Teoksen nimestä juohtuu väkisin mieleen Neumeierin verrattain viimeaikaiset Beethoven-projektit I (2018) ja II (2021) - nimi ohjaa tulkintaa, tai paremminkin vapauttaa narratiivisesta tulkinnasta: keskiössä on musiikki ja liike. Musiikista vastaa Risto Lauriala, … Jatka artikkeliin Bach-projekti tulvii kaunista ja pakotonta liikettä

Fasismin noususta ja sen vastustamisesta kaunistelematta

Jätä kommentti

Murhataan yksi fasisti vuodessa - sellainen, joka on vain katsonut naisten surmaamista sivusta. Siinä suvun perinne jo 73 vuoden ajan. Perinteen taustalla on todellinen historiallinen portugalilainen henkilö: työläisten etuja Salazarin diktatuurin aikana puolustanut Catarina Eufémia, jonka santarmi surmasi 19.5.1954 ja josta tuli Portugalin antifasistisen liikkeen esikuva. Tampereen teatterikesän ulkomaisen vierailuteoksen Catarina and the Beauty of … Jatka artikkeliin Fasismin noususta ja sen vastustamisesta kaunistelematta

Tipping point: taitoa ja ylevöitystä

Jätä kommentti

Teatterikesän pääohjelmistossa on usein ollut esityksen verran laadukasta nykysirkusta - tänä vuonna tuon paikan täytti mainiosti ruotsalainen Cirkus Cirkör teoksellaan Tipping Point - Balancing in a Time of Change. Esityksen alkupuolen visuaalista ilmettä hallitsee himmelin oloinen putkihäkkyrä, joka on välillä maassa ja välillä roikkuu ilmassa - sen sisällä ja päällä keikutaan vaarallisen oloisesti. Vähän ehkä … Jatka artikkeliin Tipping point: taitoa ja ylevöitystä

Keuhkot ja ilmasto lämpimämpinä

Jätä kommentti

Teatterikesässä nähtiin Perttu Leinosen ohjaama Jyväskylän kaupunginteatterin tuotanto näytelmästä Keuhkot, samana Juha Jokelan suomennoksena, joka pyöri Kansallisteatterin Omapohjassa 2015 Jokelan ohjaamana. Pohdiskelin näytelmää Kansallisteatterin tuotannon nähtyäni hiukan enemmälti, niinpä tässä vain muutama kommentti. Macmillan on kirjannut näytelmäänsä tiukat ohjeet, joita noudattava ohjaaja luopuu suuresta osasta normaaleja työkalujaan, niinpä tuotantojen vertailu on rajallista (ja toki sinänsä … Jatka artikkeliin Keuhkot ja ilmasto lämpimämpinä

Dingo-musikaali ylitti odotukset

1 kommentti

"Miitä maailman ääris on mitä Poris ei oo?" kysyy isä nuorelta Pertti Niemiseltä ennen tämän lähtöä merille. No: vapaus, freedom ja liberté! Tampereen teatterikesän Off-ohjelmistoa selatessani osui silmiini Dingo-musikaali. En ole oikein koskaan osannut olla minkään muusikon tai bändin intohimoinen fani, en Dingonkaan, mutta toki yhtye oli tuttu nuoruudestani 1980-luvulla. Taisipa pikkusisko soittaa levyjä kotonakin. … Jatka artikkeliin Dingo-musikaali ylitti odotukset

John Neumeierin Epilog on erinomaisen kaunis ja tunneintensiivinen

Jätä kommentti

Hiljaisuus. Screenillä nuori mies kävelee hitaasti kohti, katse tiukasti eteenpäin. Kun hän saapuu näyttämölle oviaukosta, video yhtyy elävään esitykseen. Hän nousee tuolille kohottaen kätensä ja katseensa ylös. Pianomusiikki alkaa soida. Mies istuu tuolille, ja syliin juoksee toinen nuori mies. John Neumeierin Epilog on hänen 173. ja viimeinen teoksensa Hampurin baletille sen johtajana. Sen kantaesitys avasi 49. … Jatka artikkeliin John Neumeierin Epilog on erinomaisen kaunis ja tunneintensiivinen

Stravinskyn Petruška ja Kevätuhri onnistuneesti uudistettuina

Jätä kommentti

Keväältä jäi paljon  kirjoittamatta, mutta pari rästijuttua pitää vielä rustata erityisen unohtumattomista esityksistä. Tällainen oli Kansallisbaletin Stravinsky-ilta, jonka näin ensi-illassa, minkä jälkeen piti ostaa lippu vielä toiseen esitykseen, joksi osui viimeinen - molemmissa pääosin samat tanssijat. Ilta koostui kahdesta Igor Stravinskyn kolmikymppisenä säveltämästä baletista, Petruška, (1911) ja Kevätuhri (1913), jotka Sergei Djagilev oli aikoinaan tilannut … Jatka artikkeliin Stravinskyn Petruška ja Kevätuhri onnistuneesti uudistettuina

PDC:n Songs on hieno kokemus

Jätä kommentti

Viimeinen postaus vielä näin jälkikäteen tämän vuoden Kuopio tanssii ja soista: Riku Lehtopolun ja Pori Dance Companyn Songs. Lehtopolun mukaan teos on rakkauskirje tanssimiselle, sekä tanssiin ammattina että tanssijoiden kesken. Sitä on työstetty esiintyjälähtöisesti yhdessä tanssijoiden kanssa. Siksikin on harmillista, että missasin teoksen kantaesityskauden maaliskuussa 2023 Porissa - olisi ollut hauska nähdä, miten porukan osittainen … Jatka artikkeliin PDC:n Songs on hieno kokemus

Kuopion tanssigaalassa viiden annoksen täyteläinen kattaus

Jätä kommentti

Tanssigaalat! Niissä tapaa olla kymmenkunta lyhyttä  teosta  tai otetta pidemmistä. Olipa viime kesän Hampurin Nižinski-gaalassa osia peräti 19. Gaaloissa on hyvää usein monipuolisuus, "jokaiselle jotakin", mutta joskus  ne tuottavat sillisalaattifiiliksen, ja lopulta mieleen jää  vain esitys tai pari. Kuopion tämän vuoden gaalan - tällä erää viimeistä kertaa taiteellisena johtajana - oli Riku Lehtopolku koonnut toisin: … Jatka artikkeliin Kuopion tanssigaalassa viiden annoksen täyteläinen kattaus

FORBIDDEN kysyy, miksi naisen halu on niin pelottava

Jätä kommentti

Intialaisen kathak-tanssin virtuoosi Aditi Mangaldas toi Kuopion tanssiviikolle vaikuttavan sooloteoksensa FORBIDDEN. Mangaldas on yli kuusikymppinen ja kertoo tanssineensa jo 55 vuotta. Kathak on tuhansia vuosia vanha klassinen intialainen ei-uskonnollinen tanssiperinne, johon Mangaldas on tuonut nykyaikaisempia piirteitä. Hän kuvaa tätä kauniisti: kathak on siemen, jota hän kastelee nykyelementeillä - näin kasvaa puu, jonka juuret ovat kathakissa. … Jatka artikkeliin FORBIDDEN kysyy, miksi naisen halu on niin pelottava

Soul Chainin monotoninen toisteisuus luo lumoa

Jätä kommentti

Saksan Rheinland-Pfalzin valtionteatterin nykytanssiryhmä tanzmainz toi tanssiviikolle Sharon Eyalin teoksen Soul Chain (2017). Alussa ihonmyötäisiin ja -värisiin vaatteisiin puetut tanssijat kävelevät pitkään näyttämön yli ylväästi jäykin vartaloin korkeissa koroissaan. Paitsi etteihän heillä mitään kenkiä ole, vaan kävelevät päkiöillään (tai puolivarpaillaan)! Kävelytapa jatkuu ja toistuu teoksessa usein ja pitkään, mikä jo itsessään kertoo teoksen fyysisestä vaativuudesta. … Jatka artikkeliin Soul Chainin monotoninen toisteisuus luo lumoa

Peeping Tom kauhistuttaa – mutta onko se tanssia?

Jätä kommentti

Belgialaisen Peeping Tom -ryhmän Diptych: The missing door and The lost room (2020) tuntui aluksi vähän yllättävältä valinnalta Kuopio tanssii ja soin ohjelmistoon: kyseessä on toki tunnettu tanssiteatteriryhmä, mutta kaksoisteos vaikutti kovin vähän tanssilliselta. Niinpä ensivaikutelman pohjalta totesin, että tästä ei tule blogijuttua. Kuitenkin se nyt, jokusia päiviä myöhemmin, edelleen elää mielessä vaivauksena, joka lienee … Jatka artikkeliin Peeping Tom kauhistuttaa – mutta onko se tanssia?

Kohtauksia punaisesta jumalasta ja muusta

Jätä kommentti

RSO:n kamarimusiikkifestivaalin Luonnon neljä elementtiä avajaiskonsertissa oli mielenkiintoinen monitaiteinen teos - alaotsikon nukaan "draamallinen dialogi-tanssiteos" - joka on syynä tähän blogijuttuun. "Pelkistä" klassisen musiikin konserteista kun ei ainakaan vielä taitoni riitä kirjoittelemaan, vaikka niissä noviisina jonkin verran käynkin. Ensin kuultiin teoksia maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta erilaisin kokoonpanoin. Jean-Féry Rebelin Les Elémensin (1737) soitti kolmisenkymmentä … Jatka artikkeliin Kohtauksia punaisesta jumalasta ja muusta