Kaartin kut6nen järjestettiin nyt kolmatta kertaa – viime kevään ja syksyn tapahtumat missasin, joten nyt siis mukana ekaa kertaa, pienellä porukalla. Tosin väkeä oli kyllä muutoin runsaasti: kuusi 30 henkilön ryhmää kiersi Kaartinkaupungin ravintoloita. Kukin lähti liikkeelle jostakin mukana olevasta kuudesta ravintolasta ”matkanjohtajan” opastuksella ennalta määritellyssä järjestyksessä, joka näkyy viereisestä kartasta. Me lähdimme liikkeelle Ragusta, keittiömestari Antti Asujamaan johdolla.

Ennakkoon ostetuihin lippuihin (100 eur) sisältyi ruoka ja juoma kussakin kuudessa ravintolassa, alkudrinksu lähtöpaikassa ja pieni jälkkäri vikassa – siis yhteensä 7 ruokaa ja 7 juomaa. Kukin ravintola tarjosi kaikille aina saman annoksen ja juoman, eli annosten järjestys riippui siitä, mistä lähti liikkeelle. Syömiseen oli varattu 30 min ja siirtymiseen 15 min, eli reilut neljä tuntia kesti koko ilta. Mukana olevat ravintolat ovat hiukan vaihdelleet, tällä lertaa Ragu, Ox, Spis, Pompier Espa, Emo ja Pastis.

Ragun alkudrinksu oli kauniinpunertava pyöreä lasillinen maistuvaa juomaa, jossa ainakin veriappelsiinia ja limoncelloa (ja olikohan myös Polin Aperitivoa ellen kuullut/luullut/muista väärin). Leipiä saatiin myös – toista en muista, mutta toinen oli aivan erinomaista parmesaanibriossia, joka ei kaivannut mitään niskaansa, vaikka paria levitettä olikin tarjolla. Vatsan täyttämisestä illan aikana leivillä varoiteltiin, mikä osoittautui turhaksi huoleksi, koska leipiä ei ollut joka paikassa tarjolla (ja yksi seurueestamme jäi kaikesta huolimatta vähän nälkäiseksi).

Varsinainen annos oli vohveli puikulaperunasta ja leipäjuuresta kaverinaan valkoista parsaa, pikkelöityä omenaa ja forellin mätiä. Aika herkät mutta maistuvat maut, mukavasti myös happoa ja rakennetta. Lasiin kaadettu italialainen Aldo Rainoldi Ghibellino Sauvignon Blanc (2016) toimi ruoan kanssa hyvin, samoin kuulemma myös alkoholiton valkkari. Ragu oli itselleni uusi mutta positiivinen tuttavuus.

Seuraavana rastina ravintola Ox, jossa kerran on tullut käytyä aiemmin hyvin kokemuksin. Nyt oli tarjolla kylmäsavustettua vaahtoa vihreästä parsasta ja avokadosta, paahdettua cashew-pähkinää, vihreää parsaa, raastettua halloumia, grillattua avokadoa ja tryffeliöljyä. Erittäin hyvä vaahto, kuohkea ja mainiot maut! Pähkinät tarjosivat mukavaa rouskutusta. Tryffeliöljy oli ehkä tarpeeton lisäsilaus valmiiksi hyviin makuihin. Juomaksi oli ihan toimivasti paritettu olut – aina pelottava yllätys, mutta tällä kertaa toimi varsin hyvin: lontoolainen sour-tyyppinen käymistuote, jonka maussa sitrusta ja yrttejä (ainakin salviaa ja sitruunaverbenaa). Tuottaja meni ohi. Myös alkoholittomana vaihtoehtona oli olut.

Retken eteläisin kohde Spis oli myös entuudestaan tuttu positiivisella tavalla. Vain 18-paikkaisesta tilasta oli raivattu pöydät pois, jotta 30-henkiset porukat mahtuivat seisten sisään. Tarjolla oli haukea, puikulaperunaa ja purjoa; haukea sekä fileenä että murekkeena, perunaa pyreenä (muutoin ei ruoan speksejä meille eritelty). Annos tuntui hiukan jakavan mielipiteitä, omaan makuuni erittäin herkullinen, niin hauki kuin perunakin ja etenkin purjo, joka toi annokseen mukavaa terää. Ravintolan omaa tuontia oleva alkuviini, alsacelainen Pierre Frick Pinot Noir (2015) oli jännä juoma, joka sopi annokseen hienosti – ihan ok paritus oli myös alkoholiton kuohuviini, josta ei tarkempaa tietoa ollut tarjolla.

Ravintoloista itselleni uusi tuttavuus oli myös Pompier siinä entisen Postresin paikalla, nyt ihan vastikään uudelleen avattuna pitkän kiinteistöremontin jälkeen. Tarjolla oli ahvenanmaalaista karitsaa kolmella tavalla, savustettua jogurttia, kurkkua ja grillattuja kasviksia. Paahdetun ulkopaistin kypsyys oli täydellinen – mehukasta, pehmeää ja maukasta. Mutta silti se jäi kolmikon kolmanneksi, koska wallenberg ja varsinkin bolognese olivat huikean erinomaisia (no, jos jotain pitäisi nillittää, niin wallenbergin pinta oli makuuni vähän liian krokettimainen, mutta sisältö korvasi sen ”vian” ihan täysin). Myös juoma oli nappivalinta: Baron de Ley Reserva (2012) Riojasta, 100 % tempranillo, herkullinen myös sellaisenaan.

Illan toinen liha-annos oli tarjolla Emossa: lihapulla kyytöstä, paistettua osterivinokasta, marinoitua valkokaalia, jogurttia ja tilliä. Aika yksinkertainen ajatus mutta ihan toimiva: varsinkin pulla oli todella maukas, ja sienet sopivat sen kanssa hyvin. Toinen peräkkäinen jogurttikomponentti herätti vähän keskustelua annosten koordinoinnista. Suhteeni kaaliin on kompleksinen, mutta tämä oli ihan syötävää. Mainio viini oli tarjolla Piemontesta: Broccardo Dolcetto d’Alba. Emon talo kuuluu olevan menossa remppaan kesäkuun alussa, syksyllä ilmeisesti luvassa jotain uutta.

Seuraavana vuorossa jo illan vika kohde: Pastis, jossa on tullut käytyä kerran jos toisenkin. Nyt oli tarjolla mustekalaa sumakilla maustettuna, paprikapyreetä, fenkolia, chorizoa ja merirapuvaahtoa. Nilviäiset ei suurimpia intohimoni kohteita ole, mutta tämä pala pulpoa oli varsin mainio, ja muut komponentit höystivät sen hienoin lisämauin. Juomapariksi valittu Gustave Lorentzin rose, pinot noir Alsacesta, oli ihan toimiva.

Vielä lopuksi jälkkäri: suklaajäädykettä, lakritsi-suklaa-ganachea sekä raparperia haudutettua ja sorbettia. Pieni mutta sopivan makea päätös illalle. Sen kanssa maistui espresso ja pastis, joita seurueemme kesken maistelimme muutamaakin sorttia.

Pitkä mutta varsin maukas ilta! Kaikki annokset herkullisia; omaan makuuni ehkä etunenään nousivat Pompierin karitsa, Spisin hauki ja Oxin parsa-avokadovaahto. ”Markkinointimielessä” siis hyvin onnistuivat kaikki – ennalta itselleni uudet ravintolat pääsivät ”todo-listalleni” eli niissä pitänee käydä syömässä pidemmät illalliset. Ruoan ja juomienkin osalta siis hyvä ilta. Palvelua ei liene reilua arvioida, kun kyse oli tappotahtisesta massaruokinnasta: ihan kaikissa ei perustasolle ylletty, esim. ”poikkeuksen” eli alkoholittoman juoman kohdalla horjuvuutta oli enemmältikin. Mutta toki jotkut (kuten Pompier) vetivät korkeat pisteet palvelussakin.

Seuraava Kaartin kut6nen on syyskuussa, liput myyntiin elokuussa – tapahtuman Facebook-sivua seuraamalla pysynee kartalla…

(Koettu: 19..4.2017)