Tänä vuonna jo 46. kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin eka ulkomainen vierailuesitys oli ranskalainen Compagnie Käfig johtajansa Mourad Merzoukin teoksella Boxe Boxe. Teos alkaa jousikvartetin soitolla, ja pian keskellä olevasta minikokoisesta nytkkeilykehästä nousee lauma kirkkaan punaisia nyrkkeilyhanskoja liikkuen musiikin tahdissa kuin käsinuket.

Nyrkkeily onkin keskeisiä innoituksen lähteitä Merzoukille: hän haluaa tarjota uutta näkökulmaa siihen, mitä tanssista ja nyrkkeilystä tiedetään, tarkoituksena saada niiden kontrastit toimimaan yhdessä ja löytää synergiaa niiden välille. Nyrkkeilyn maailmasta on lainattu paitsi näyttämöllepanon elementtejä myös liikekieltä niin suoraan kuin tyylitellen ja muuhun sujuvasti sekoittaen. Myös muista taistelulajeista on lainattu liikemateriaalia osaksi tanssia, joka taas on monipuolinen kudelma etenkin erilaisia hiphop-tyylejä. Kun mausteeksi vielä lisätään kevyt sirkukshenkinen teatterillisuus ja huumori, on tuloksena väkevän fyysistä, vaikuttavan taidokasta ja samalla vastustamattoman viihdyttävää näyttämötaidetta.

Musiikki on teoksessa mielenkiintoinen komponentti: se on pääasiassa ns. klassista musiikkia, jota soittaa livenä jousikvartetti Debussy Quartet. Musikanteilla on lavalla myös oma koreografiansa, joka välillä vie heitä pelottavakin lähelle tanssijoiden ympäriinsä lenteleviä raajoja.

Teoksessa on hyvässä tasapainossa erikokoiset ryhmä-, pari- ja soolokohtaukset. Varsinaisesta paritanssista ei ehkä voi puhua, enemmänkin parikohtauksissa kyse on tappeluksista kuten vaarallisen näköisestä potkunyrkkeilystä; toki kahden hengen upeita hiphop-kohtauksiakin nähtiin (wavingiä, poppingia, lockingia tai mitä olikaan muutamakin leuat loksauttavan kyvykäs kehonkiemurtelu). Herkempää ”paritanssia” edusti mm. hieno kohtaus, jossa miesten ”pareina” oli vieterin varassa huojahtelevat nyrkkeilypallot.

Sooloista mainittakoon teoksen alkupuolelta muhkeaksi nyrkkeilypalloksi puvustetun ”erotuomarin” Steven Valaden riemukas ja taidokas pätkä. Lopussa taas kruunasi Teddy Verardon esittämä pitkä ja huikean virtuoosinen soolo, jossa yhdistyi mm. nyrkkeilyn, hiphopin ja nykytanssin aineksia herkänhurjaksi ja hengästyttäväksi kokonaisuudeksi – juuri sellaista ylimaallista kineettistä kauneutta, jonka tuottama estettinen nautinto kiehtovasti väistää älyllistä analyysia ja tempaa katsojansa hetkeksi kauas profaanin arkikokemuksen piiristä. Tällaisten elämysten vuoksi olen tansitaiteeseen koukussa.

Toisen ’standing ovationin’ aikana koreografi Mourad Merzouki näpsi ryhmästään kuvia seisova yleisö taustana 🙂

Esitys sai ansaitsemansa ”standing ovationin” tuplana: ensin teoksen jälkeen koko lailla välittömästi (joskus kestää, että väki nousee jaloilleen – nyt ei) ja uudelleen sen jälkeen, kun ”encorena” saatiin vielä kultakin tanssijalta vuorollaan pieni taidonnäyte.

Tästä on haastavaa pistää paremmaksi, mutta tanssiviikkohan on vasta alussa…

(Koettu 11.6.2015, Kuopion Musiikkikeskus, Kuopio tanssii ja soi)