Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits

Jätä kommentti

Brittikoreografi Wayne MacGregorin teokset ovat harvinaista herkkua Suomessa, joten piti pikaisesti piipahtaa Helsingissä kesken Teatterikesän, kun Autobiography Edits (2017) oli tarjolla Flow-festivaaliin kuuluvassa Flow X Ooppera -illassa Alminsalissa. Autobiography-teoksessaan (2017) McGregor lähestyy kehoa ikään kuin arkistona ja on käyttänyt innoituksen lähteenä mm. oman dna:nsa sekvensointia. Mieshän on innostunut tieteistä ja tekee paljon yhteistyötä eri alojen … Jatka artikkeliin Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits

Harrietin monet totuudet

Jätä kommentti

Milja Sarkolan Ryhmäteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Harriet-näytelmän (2019) lähtökohta on mielenkiintoinen: miten voi toimia esitys, jossa sama lyhyt tapahtuma kerrotaan 15 kertaa, aina hiukan erilaisena? Mutta niin se vain toimii - kuin hiukan viallisessa looperissa pyörivä jännitysnäytelmä. Harriet Thesleff (Sarkolan isoisoäiti), Olof Lagus ja Ero Gadolin lähtevät hevosajelulle Karjalan kannaksella 20.4.1918. Vain kaksi heistä palaa … Jatka artikkeliin Harrietin monet totuudet

Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Jätä kommentti

Jarkko Mandelinin ja ensemble-ryhmänsä Kinetic Orchestran (josta lavalla Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki and Oskari Turpeinen) teos I'm Liquid (2018) on monella tapaa virkistävä nykytanssiesitys - ei vähiten siksi, että koreografi jo käsiohjelmassa kehottaa katsomaan teosta abstraktina eikä tuputa narratiivejä ja tulkintoja. Tanssia sopii siis katsoa ebsoluuttisena liikkeenä eikä arvailla sinne sekaan jemmattuja merkityksiä. … Jatka artikkeliin Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Hair – Fifty years after

Jätä kommentti

Hair - Fifty years after, tamperelaisten taideopppilaitosten (Nätyn opiskelijat, TAMK:n musiikkiteatteriopiskelijat ja Tampereen konservatorion tanssiopiskelijat) yhteistyöprojekti, nähtiin Teatterikesässä loppuunmyytynä - kuten se oli ollut varsinaisella esitysjaksollaan alkuvuodestakin. Alaotsikon aikamääre viittaa Hair-produktioon ensimmäisessä Teatterikesässä vuonna 1969. Off-Broadway-kantaesityksensä tämä Gerome Ragnin ja James Radon kirjoittama ja Galt MacDemotin säveltämä "maailman ensimmäinen rock-musikaali" Hair - The American Tribal … Jatka artikkeliin Hair – Fifty years after

Kuopio tanssii ja soin (50 vee) viimeinen kesä Jorma Uotisen johdossa

Jätä kommentti

Tänä kesänä juhlittiin Kuopio tanssii ja soi -festivaalin 50-vuotista taivalta - sekä sen pitkäaikaisimman taiteellisen johtajan Jorma Uotisen 18-vuotista pestiä ja sen kunniakasta päättymistä. Jo tammikuussa julkistettiin juhlakirja: Tiia Lappalaisen toimittama ja kirjoittama muhkeankokoinen 200-sivuinen herkullisesti kuvitettu historiikki, joka perustuu arkisto- ja muihin kirjallisiiin lähteisiin sekä - mikä kiinnostavinta - haastatteluihin. Kirjassa käydään huolellisesti läpi … Jatka artikkeliin Kuopio tanssii ja soin (50 vee) viimeinen kesä Jorma Uotisen johdossa

Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Jätä kommentti

Tero Saarisen Third Practice kantaesitettiin Italian Cremonassa vain reilut pari viikkoa ennen Suomen ensi-iltaa Kuopiossa. Sain pientä esimakua jo  viime marraskuussa, jolloin joitakin lopulliseen teokseen päätyneitä aihioita oli jo olemassa, kuten kangas ja laulajien roolit lavalla. Kyseessä on aidosti monitaiteinen teos - ei "pelkkä" tanssiesitys, jota musiikki ja skenografia tukevat, vaan teos, jossa taiteenalat lyövät … Jatka artikkeliin Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Jorma Uotisen upea läksiäisgaala

Jätä kommentti

Sunnuntai-illan Au Revoir -gaala kruunasi Kuooion juhlaviikon: kolme tuntia Jorma Uotisen taidetta ja tuttujen tervehdyksiä. Uotinen itse avasi illan otteella teoksestaan Mies, jota ei koskaan ollut (1998), Fernando Pessoan syvällisiä runoja upeasti tulkittuina. Pessoalla jatkettiin liukuvasti Pori Dance Companyn esittämään pätkään Uotisen teoksesta Hetkien vaellus (2014) - alun perin kirkkoon tehty teos tuntui  hyvinkin seesteiseltä. … Jatka artikkeliin Jorma Uotisen upea läksiäisgaala

Jacopo Godanin nyansoitua liikettä ylinopeudella

Jätä kommentti

Jacopo Godanilta olen tietääkseni nähnyt aiemmin vain pari teosta, nekin Kuopiossa, vuosina 2011 ja 2015. Varsinkin jälkimmäinen, Kansallisbaletin esittämä Spazio-Tempo (2010), tuotti wow-vaikutuksen, vaikka olinkin sen Helsingissä jo aiemmin nähnyt. Odotukset olivatkin siis korkealla, kun oli luvassa oli pidempi setti Godania hänen johtamansa Dresden Frankfurt Dance Companyn esittämänä. Iltaan sisältyi kolme teosta. Postgenoma (2017) on … Jatka artikkeliin Jacopo Godanin nyansoitua liikettä ylinopeudella

Orfeus stalkkaavana exänä?

Jätä kommentti

Blogini on enimmäkseen positiivinen, siksi ajattelin ohittaa unkarilaisten Zoltán Grecsón ja Beatrix Simkónin esityksen #Orfeusz#Eurüdik, joka jätti jälkeensä lievän ahdistuksen ja kevyehkön kuvotuksen. Mutta se teki sen erinomaisesti, joten yön yli nukuttuani päätin sittenkin kirjoitella. (Sori siitä!) Antiikin tarinoissa Orfeuksen rakastettu Eurydike kuolee, mutta Orfeus ei luovuta, vaan lähtee noutamaan tätä manalasta, jonka hallitsijat hurmaantuvat … Jatka artikkeliin Orfeus stalkkaavana exänä?

Kuopion 50-vuotisgaala

Jätä kommentti

Kuopion tanssiviikon perinteinen gaala oli taas laadukas kattaus erilaisia tanssityylejä. Kotimaista kansantanssia edusti ryhnä Pelmakat. Kansantanssista tulee aina ensin mieleen Paavo Väyrynen ja tanhuaminen ja myötähäpeä, mutta varsinkin eka teos Tsuliluikka (kor. Hilppa Herd) oli ihan eri maata - hyvin taidokasta, iloista, nopeaa ja sujuvaa; mukana ripaskaa ja kaikkea. Toinen biisi Höplä (kor. Petri Kauppinen … Jatka artikkeliin Kuopion 50-vuotisgaala

Väkevä Lutte käsittelee vaikka valtaa ja vapautta

Jätä kommentti

Unkarilaisen Pál Frenákin Lutte oli wow-elämys - vangitseva ja katsomiskokemuksena täräyttävä, vaikka moni tuntui pitävän sitä kovin outona ja "erikoisena". Tuli mieleen myös sana "väkivaltataide". Ekan kokemisen jälkeen intuitiivinen tunnepohjainen "tykkään - en tykkää" -mittari näytti edellistä äärilaitaa. Parasta kuitenkin oli, että se jäi suloisella ja häiritsevällä tavalla vaivaamaan mieltä. Lutte tarkoittaa taistelua, ja Frenák … Jatka artikkeliin Väkevä Lutte käsittelee vaikka valtaa ja vapautta

Hofesh Shechterin Grand Finale ei tarjoa eskapismia

Jätä kommentti

Hofesh Shechterin tyyli ei jätä kylmäksi, mutta en sittenkään  osannut kirjoittaa mitään järkevää viisi vuotta sitten, kun Kuopiossa näin teoksen Political Mother. Nyt oli vuorossa pari vuotta vanha Grand Finale. En tiedä, tuleeko tästäkään erityisen järkevää, mutta yritän. Lavalla oli kymmenkunta tanssijaa ja viisi musikanttia: pari selloa, viulu, kitara ja semmoista. Lisäksi suurin lyömäsoitinmeteli taisi tulla … Jatka artikkeliin Hofesh Shechterin Grand Finale ei tarjoa eskapismia

Sydney Dance Companyn ab [intra] avasi tanssiviikon hienosti

Jätä kommentti

Omalta osaltani Kuopio tanssii ja soin avasi tänä vuonna Australiasta asti kaukaiseen Kuopijoon saapunut Sydney Dance Company taiteellisen johtajansa Rafael Bonachelan teoksella ab [intra]. Seitsemäntoista tanssijan reilun tunnin mittainen teos piti hyvin otteessaan. Oli ryhmäkohtauksia, joissa usein tuntui toistuvan samankaltainen järjestyminen haahuilusta koordinoidun haahuilun kautta jopa unisonoon. Erityisen paljon oli trioja, yksittäin tai useiden triadien … Jatka artikkeliin Sydney Dance Companyn ab [intra] avasi tanssiviikon hienosti

Parasta elämässä on muistilappu terveille

Jätä kommentti

"Lempeän komediallinen monologi" - sellainen on Helsingin kaupunginteatterin mukaan Pentti Kotkaniemen kääntämä ja ohjaama Parasta elämässä, joka pohjautuu Duncan Macmillanin näytelmään Every Brilliant Thing (2013). Lempeyttä ja lämpöä siinä onkin: tematiikan rankkuudesta huolimatta se on jollain tavalla hyvän olon esitys. Jopa ahdistavankin vaikea ja hengenvaarallinen teema, itsemurhaan johtava masennus, kohdataan kevyehkösti ja komediallisesti, silti yksilöllistä … Jatka artikkeliin Parasta elämässä on muistilappu terveille

Ratmanskyn Anna Karenina

Jätä kommentti

En ole venäläisklassikoiden suuri fani enkä kovin pölyisen klassisen baletinkaan, mutta Alexei Ratmanskyn versio Anna Kareninasta onnistui kuitenkin jotenkin puhuttelemaan. Tarinan pääjuoni on kovin sentimentaalinen, siis balettimateriaalia. Tosin Tolstoin kunniaksi on todettava, että romaanissa on paljon sivujonteita ja laaja monisärmäinen henkilögalleria, jotka syventävät ja tasapainottavat vähän höpsäkkää pääjuonta. Nämä kuitenkin tanssiteoksissa aika lailla ohitetaan ja … Jatka artikkeliin Ratmanskyn Anna Karenina