Kyä ny tamperelaisia herkkusuita hellitään, kun entisestäänkin hämmentävn korkeatasoinen ravintolatarjonta on kasvanut vastikään kesällä avatulla Pikkubistro Kattilalla, joka ainakin ensikokemuksen perusteella ampaisee suoraan erinomaisten ruokapaikkojen pieneen mutta armoitettuun joukkoon. Ruoasta vastaa pitkän kansainvälisen uran tehnyt argentiinalais-italialainen Silvia del Carmen Castaño, jonka henkilökohtainen lämmin ote tuntui myös salissa, jossa hän kävi juttelemassa ihmisten kanssa ruoasta ja muusta. … Jatka artikkeliin Kattila täynnä luomua
Avainsana: bistro
Bertha – huippumesta
Ravinteli Bertha on yksi kestosuosikkejani Tampereella, siellä eivät maut eikä palvelu ole koskaan pettäneet. Tällä kertaa oli hiukan tiukka aikataulu, vajaat pari tuntia vain aikaa, joten piti tinkiä menun pituudesta - mutta ei se määrä vaan se laatu, kuten tiedetään. Niin kiire ei toki saa olla, ettei lasillinen jaloa juomaa maistuisi aluksi - vakiosamppanjan ohella … Jatka artikkeliin Bertha – huippumesta
Ei poskettoman hyvää Murussa
Iltakattaus Murussa: sisään iltakahdeksan kieppeissä ja ulos joskus puoli yhden maissa - mukavan kiireetön tahti viidelle ruokalajille. Alkusamppanjaksi Murussas on yleensä jotain, nyt Samuil valitsi ajankohtaisen vaikka vähän massatuotteelta vivahtavan kausisamppanjan Taittinger Brut Réserve Collector 2014 FIFA World Cup™, joka on Taittingerin huomionosoitus menossa olevalle potkupalloilukilpailulle. Yllättävä veto, yrittää assosioida samppanjaan urheilun ähistävän hikinen epämukavuus, … Jatka artikkeliin Ei poskettoman hyvää Murussa
Pastis
Murussa on tullut luuhattua paljonkin, mutta sen pikkuveljessä Pastiksessa käyvin vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Oltiin alkuillan kattauksessa liikkeellä duuniporukalla ja väki saapui omia aikojaan, niinpä odotellessa ehti maistua parikin lasia erityisen maukasta Charles Dufour Bulles de Comptoir -samppanjaa. Kohtalaisen monipuoliselta listalta päädyin lihaisaan valikoimaan, alkuun siis tartar-pihvin karitsasta. Se tarjoiltiin varsin perinteisesti … Jatka artikkeliin Pastis
Muru – täysi tiu
Jos en ole ihan erehtynyt, niin nyt taisi tulla täyteen 20 kertaa Murussa. No, kukapa näitä laskee, mutta kuitenkin... Olen ajatellut että pidän Murun suhteen aika tiukkaa linjaa enkä joka kerrasta bloggaa, mutta tällä kerralla ei oikein voinut muuta kuin kirjoittaa, alkuruoka ja pääruoka kun olivat kerrassaan erinomaisia. Samppanja oli vaihtunut, nyt saatiin Bereche et … Jatka artikkeliin Muru – täysi tiu
Muru & Henkka & Maukka
Taas perinteinen Muru-ilta ja vakkaripöytä. Keittiövelhona mm. Twitter- ja tv-julkkiksena kunnostautunut Henkka ja salin henkenä sommerlier-kisoja kiertänyt Maukka. Hyvissä käsissä siis, kuten Murussa aina. Muutenkin olo oli alusta alkaen tutun kotoisen tervetullut. Aperitiiviksi saimme taas Geoffroyn "talvisamppanjaa" (Pureté Brut Nature?), joka rutikuivuudestaan (dosage 0 g/l) huolimatta maistui hyvin makeammankin ystävälle. Muutoinkin käytössä oli vanha koeteltu … Jatka artikkeliin Muru & Henkka & Maukka
Muru kiven sisällä
Muru pisti pystyyn pop up -ravintolansa "Muru Pops Down in Tytyri Vol II" jo toista kertaa Lohjan Tytyrin kalkkikivikaivoksen kaivosmuseon tiloissa 80 m maanpinnan alapuolella. Viime vuonna tuli tämä outous missattua, tänä vuonna olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja varasimme oman 10 hengen pirttipöytämme pelottomasti perjantailta 13. päivä. Häppeninkiin kuului ensin kiertokäynti kaivosmuseossa eli kaivoksen osassa, joka … Jatka artikkeliin Muru kiven sisällä
Muru
Taas (!) Murusssa perinteen mukaisesti. Tällä kertaa vakioseurueemme kolmas henkilö oli reilun puoli tuntia myöhässä, joten päätimme odotellessa ottaa lasilliset samppanjaa: Geoffroyn tuotantoa, Samuilin mukaan talvisamppanjaa, jossa piti maistuman talvi-ilta. En tiedä, mutta hyvää oli. Samuilin kysymykseen, maistuisiko samppanjan kanssa pieni ruoka, vastasimme tietenkin myöntävästi. Saimme annokset herkullista sinisorsa-rilletteä marinoitujen sienien, sienimössön ja viinihyytelön kera. … Jatka artikkeliin Muru
Lusikas
Tallinnasta oli kohtalaisen hankalaa löytää sunnuntaina auki olevaa (verkkosivujen perusteella) hyvää ravintolaa, jossa olisi kiinnitetty huomiota saavutettavuuteen - pikaiseksi ratkaisuksi valitsin Lusikaksen, jossa kerran ennenkin on käyty samalla porukalla, jossa yksi kulkee pyörätuolilla. Aluksi maistui hiukan tylsä mutta aina maukas kir royal. Leipiä tuotiin pöytään heti aluksi ja niiden kera öljyä, balsamicoa ja suolaa. Alkuruoaksi … Jatka artikkeliin Lusikas
Murun ankkapupu
Taas vakkarivisiitti Muruun kolmisin entisen ja nykyisen kollegan kanssa, tällä kertaa iltavuorossa eli klo 20 kattauksessa, joka on omaan makuuni vähän myöhäinen mutta sikäli mukava, ettei ole sitä (pienen) pientä kiireen tuntua, joka aiemmassa kattauksessa joskus on. Alkusamppanjaksi Pol Rogeria vuodelta 2002, ja kuten aina, valitsimme päivän menun juustoineen ja välirisottoineen ja luotimme, että Samuil … Jatka artikkeliin Murun ankkapupu
Bertha – hyvä(st)ä sydämestä
Ravinteli Bertha on Tampereen high class bistro, jossa ruoka, juoma ja palvelu nousevat samalle tasolle kaupungin parhaiden fine dining -paikkojen kanssa. SIksi se on yleensä Tampereen reissujen listallani fine dining -paikkojen ohella. Berthassa on näppärään tyyliin simppeli mutta vaihtoehtoja tarjoava menu: alku-, pää- ja jälkiruoasta tarjolla kolme eri vaihtoehtoa. Nyt oli ekstroina tarjolla mahdollisuus myös … Jatka artikkeliin Bertha – hyvä(st)ä sydämestä
Juuri: Suomalaista ruokaa – ja palvelua
Ravintola Juuren keittiön tuotokset ovat mitä mainioimpia: juurevasti perinteisen suomalaista makumaailmaa valmistettuna tavalla, joka hyvinkin täyttää ja välillä ylittääkin nykynirppanokan vaatimukset. Myös palvelu oli tällä kertaa perinteisen suomalaista. Juuri positioi itsensä osaksi suomalaista ruokaperinnettä, konseptiin kuuluu ruoan valmistaminen käsityönä sekä suomalaisten luonnonantimien ja raaka-aineiden muokkaaminen innovaatioiden kautta nykyaikaan. Oma kuva itsestä ei ravintoloilla - sen … Jatka artikkeliin Juuri: Suomalaista ruokaa – ja palvelua