Avainsana: nykytanssi

Body Notes. Kuvassa Saska Pulkkinen, Mikael Kuosmanen, Marko Pakarinen, Miro Lopperi. Kuvaaja: Kai Kuusisto.

Visuaalisesti fyysinen Body Notes

Jätä kommentti

MimoArt Companyn debyyttiteos Body Notes (2017) väistää mukavasti genremäärittelyjä. Käsiohjelmassa mainitaan fyysinen teatteri, nykytanssi, buto, fyysinen miimi ja klovneria. Ohjaus ja konsepti on kirjattu Mimosa Lindahlin nimiiin. Lavalla pääasiallisten esiintyjien (Miro Lopperi, Saska Pulkkinen, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) ja sellistin (Sergio Castrillón) lisäksi piipahtelee muutama teknisempi henkilö. Teosta leimaa vahva fyysisyys: sanoja ei ole eikä … Jatka artikkeliin Visuaalisesti fyysinen Body Notes

Upea Lappeenrannan 10. balettigaala

Jätä kommentti

Lappeenrannan balettigaala järjestettiin jo kymmenettä kertaa (itselleni tämä oli tosin vasta kuudes kerta). Taiteellinen johtaja Juhani Teräsvuori oli taas koonnut genrevalikloimaltaan monipuolisen ja laadultaan perin erinomaisen kattauksen kansainvälistä tanssitaidetta. Tällä kertaa itseäni puhuttelivat eniten tietyt soolot ja duetot. Ilta alkoi komeasti maailman ensi-illalla, kun Elina Miettinen tanssi Jorma Elon uuden teoksen Aave. Suomalaislähtöinen Miettinen toimii … Jatka artikkeliin Upea Lappeenrannan 10. balettigaala

Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits

Jätä kommentti

Brittikoreografi Wayne MacGregorin teokset ovat harvinaista herkkua Suomessa, joten piti pikaisesti piipahtaa Helsingissä kesken Teatterikesän, kun Autobiography Edits (2017) oli tarjolla Flow-festivaaliin kuuluvassa Flow X Ooppera -illassa Alminsalissa. Autobiography-teoksessaan (2017) McGregor lähestyy kehoa ikään kuin arkistona ja on käyttänyt innoituksen lähteenä mm. oman dna:nsa sekvensointia. Mieshän on innostunut tieteistä ja tekee paljon yhteistyötä eri alojen … Jatka artikkeliin Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits

Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Jätä kommentti

Jarkko Mandelinin ja ensemble-ryhmänsä Kinetic Orchestran (josta lavalla Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki and Oskari Turpeinen) teos I'm Liquid (2018) on monella tapaa virkistävä nykytanssiesitys - ei vähiten siksi, että koreografi jo käsiohjelmassa kehottaa katsomaan teosta abstraktina eikä tuputa narratiivejä ja tulkintoja. Tanssia sopii siis katsoa ebsoluuttisena liikkeenä eikä arvailla sinne sekaan jemmattuja merkityksiä. … Jatka artikkeliin Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Jätä kommentti

Tero Saarisen Third Practice kantaesitettiin Italian Cremonassa vain reilut pari viikkoa ennen Suomen ensi-iltaa Kuopiossa. Sain pientä esimakua jo  viime marraskuussa, jolloin joitakin lopulliseen teokseen päätyneitä aihioita oli jo olemassa, kuten kangas ja laulajien roolit lavalla. Kyseessä on aidosti monitaiteinen teos - ei "pelkkä" tanssiesitys, jota musiikki ja skenografia tukevat, vaan teos, jossa taiteenalat lyövät … Jatka artikkeliin Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Jorma Uotisen upea läksiäisgaala

Jätä kommentti

Sunnuntai-illan Au Revoir -gaala kruunasi Kuooion juhlaviikon: kolme tuntia Jorma Uotisen taidetta ja tuttujen tervehdyksiä. Uotinen itse avasi illan otteella teoksestaan Mies, jota ei koskaan ollut (1998), Fernando Pessoan syvällisiä runoja upeasti tulkittuina. Pessoalla jatkettiin liukuvasti Pori Dance Companyn esittämään pätkään Uotisen teoksesta Hetkien vaellus (2014) - alun perin kirkkoon tehty teos tuntui  hyvinkin seesteiseltä. … Jatka artikkeliin Jorma Uotisen upea läksiäisgaala

Jacopo Godanin nyansoitua liikettä ylinopeudella

Jätä kommentti

Jacopo Godanilta olen tietääkseni nähnyt aiemmin vain pari teosta, nekin Kuopiossa, vuosina 2011 ja 2015. Varsinkin jälkimmäinen, Kansallisbaletin esittämä Spazio-Tempo (2010), tuotti wow-vaikutuksen, vaikka olinkin sen Helsingissä jo aiemmin nähnyt. Odotukset olivatkin siis korkealla, kun oli luvassa oli pidempi setti Godania hänen johtamansa Dresden Frankfurt Dance Companyn esittämänä. Iltaan sisältyi kolme teosta. Postgenoma (2017) on … Jatka artikkeliin Jacopo Godanin nyansoitua liikettä ylinopeudella

Orfeus stalkkaavana exänä?

Jätä kommentti

Blogini on enimmäkseen positiivinen, siksi ajattelin ohittaa unkarilaisten Zoltán Grecsón ja Beatrix Simkónin esityksen #Orfeusz#Eurüdik, joka jätti jälkeensä lievän ahdistuksen ja kevyehkön kuvotuksen. Mutta se teki sen erinomaisesti, joten yön yli nukuttuani päätin sittenkin kirjoitella. (Sori siitä!) Antiikin tarinoissa Orfeuksen rakastettu Eurydike kuolee, mutta Orfeus ei luovuta, vaan lähtee noutamaan tätä manalasta, jonka hallitsijat hurmaantuvat … Jatka artikkeliin Orfeus stalkkaavana exänä?

Kuopion 50-vuotisgaala

Jätä kommentti

Kuopion tanssiviikon perinteinen gaala oli taas laadukas kattaus erilaisia tanssityylejä. Kotimaista kansantanssia edusti ryhnä Pelmakat. Kansantanssista tulee aina ensin mieleen Paavo Väyrynen ja tanhuaminen ja myötähäpeä, mutta varsinkin eka teos Tsuliluikka (kor. Hilppa Herd) oli ihan eri maata - hyvin taidokasta, iloista, nopeaa ja sujuvaa; mukana ripaskaa ja kaikkea. Toinen biisi Höplä (kor. Petri Kauppinen … Jatka artikkeliin Kuopion 50-vuotisgaala

Väkevä Lutte käsittelee vaikka valtaa ja vapautta

Jätä kommentti

Unkarilaisen Pál Frenákin Lutte oli wow-elämys - vangitseva ja katsomiskokemuksena täräyttävä, vaikka moni tuntui pitävän sitä kovin outona ja "erikoisena". Tuli mieleen myös sana "väkivaltataide". Ekan kokemisen jälkeen intuitiivinen tunnepohjainen "tykkään - en tykkää" -mittari näytti edellistä äärilaitaa. Parasta kuitenkin oli, että se jäi suloisella ja häiritsevällä tavalla vaivaamaan mieltä. Lutte tarkoittaa taistelua, ja Frenák … Jatka artikkeliin Väkevä Lutte käsittelee vaikka valtaa ja vapautta

Hofesh Shechterin Grand Finale ei tarjoa eskapismia

Jätä kommentti

Hofesh Shechterin tyyli ei jätä kylmäksi, mutta en sittenkään  osannut kirjoittaa mitään järkevää viisi vuotta sitten, kun Kuopiossa näin teoksen Political Mother. Nyt oli vuorossa pari vuotta vanha Grand Finale. En tiedä, tuleeko tästäkään erityisen järkevää, mutta yritän. Lavalla oli kymmenkunta tanssijaa ja viisi musikanttia: pari selloa, viulu, kitara ja semmoista. Lisäksi suurin lyömäsoitinmeteli taisi tulla … Jatka artikkeliin Hofesh Shechterin Grand Finale ei tarjoa eskapismia

Sydney Dance Companyn ab [intra] avasi tanssiviikon hienosti

Jätä kommentti

Omalta osaltani Kuopio tanssii ja soin avasi tänä vuonna Australiasta asti kaukaiseen Kuopijoon saapunut Sydney Dance Company taiteellisen johtajansa Rafael Bonachelan teoksella ab [intra]. Seitsemäntoista tanssijan reilun tunnin mittainen teos piti hyvin otteessaan. Oli ryhmäkohtauksia, joissa usein tuntui toistuvan samankaltainen järjestyminen haahuilusta koordinoidun haahuilun kautta jopa unisonoon. Erityisen paljon oli trioja, yksittäin tai useiden triadien … Jatka artikkeliin Sydney Dance Companyn ab [intra] avasi tanssiviikon hienosti

Matthew Bournen Joutsenlampi

Jätä kommentti

Hypähdin joulun alla Lontooseen esityksiä katsomaan. Tai yhtä teosta: Matthew Bournen Swan Lake (toki muutakin tulee nähtyä). En muista, koska törmäsin teokseen ensimmäisen kerran, joskus yli kymmenen vuotta sitten, ehkä jokin lehtijuttu tai kuvia tai tallennepätkä jossain. Tajusin, että tämä on jotain ihan muuta kuin perinteiset Petipan-Ivanovin koreografiaan pohjautuvat Joutsenlammet. Pari eri tallennetta olen nähnyt, … Jatka artikkeliin Matthew Bournen Joutsenlampi

Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

Jätä kommentti

[Metahuomio: muutaman kuukauden kirjoitussalpauman jälkeen puran muutaman tekstin verran rästiin jääneitä juttuja, alkaen tästä noin 3 kk takaisesta esityksestä...] Tero Saarisen uusin teos Zimmerman Trio (2018) kantaesitettiin viime tammikuussa Los Angelesissa, ja Suomen ensi-iltansa se sai Helsingin juhlaviikoilla Susanna Mälkin johtaman HKO:n konsertissa - itse koin toisen illan esityksen. Konsertin avasi Bachin teoksen Musikalisches Opfer … Jatka artikkeliin Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

Introdans: Malasangre. Kuva: Hans Gerritsen

Lappeenrannan 9. balettigaala

Jätä kommentti

Lappeenrannan balettigaala on jo tainnut löytää pysyvän paikkansa kesäohjelmastani - nyt nähty yhdeksäs gaala oli itselleni jo viides perättäinen. Nykyisin tämä on kätevä "resort-reissu": hotelli ja teatteri ovat osa kauppakeskusta, joten ulos ei tarvitse nenäänsä työntää, jos ei ihan välttämättä halua 🙂 Juhani Teräsvuoren kokoama gaala on aina kovasti kansainvälinen; hyvä jos edes yksi kotimainen … Jatka artikkeliin Lappeenrannan 9. balettigaala