Sibelius: Kullervo

Pitkästä aikaa Helsingin Musiikkitalossa! Sinne houkutteli Sibeliuksen Kullervo – kesällä koin Savonlinnassa Sallisen Kullervon, ja helmikuussa 2015 on Kansallisbaletissa luvassa odotettu Tero Saarisen Kullervo (Sibeliuksen musiikkiin). Oli siis korkea aika kuulla ensi kertaa Sibeliuksen Kullervo ihan livenä – ja vieläpä Leif Segerstamin johtamana, johdettavanaan Turun filharmonisen orkesterin lisäksi kolmesta mieskuorosta (Laulu-miehet, Laulun ystävät ja Naskalit) koottu noin satapäinen jykevän maskuliinen äänilähde sekä solistit Juha Kotilainen (Kullervo) ja Johanna Rusanen-Kartano (Kullervon sisar).

Klassisen konserttimusiikin suhteen olen vielä aika lailla noviisi – en osaa sitä juurikaan eritellä enkä analysoida esityksen ansioita ja heikkouksia. Siispä fiilispohjalta: soitanta ja laulanta tuntuivat toimivan hyvin ja liikuttivat monin paikoin jotain karvaisessa rinnanalassani, joten katson esituksen olleen hyvä 🙂 (Hmm.. ehkä tässä klassisen musiikin reseptiotaidossani on vielä aika lailla opiskeltavaa…) Esityksessä oli monitaiteellista henkeä: musiikin lisäksi visualisointia eli kuvioita, hahmoja ja videotakin heijastettiin valkokankaalle ja möyhityn paperilakanan näköiselle oheispinnalle. Koska tämä on positiivinen blogi, jätän visualisoinnin tarkemman kommentoimisen väliin – hauska ja sinänsä kannatettava ajatus kylläkin, ja esim. orkesterin valaiseminen erilaisin värivaloin eri tilanteissa oli ihan toimivakin juttu.
2014-12-07 19-31-41 IMG_5150_resize

Mutta Sibeliuksen Kullervoonhan tulin tutustumaan, joten ehkäpä joitain haja-ajatuksia siitä.

Kullervo on Sbeliuksen ensimmäinen sinfonia (op. 7), vaikkei olekaan hänen numeroituja sinfonioitaan, usein myös sinfoniseksi runoksi mainittu. Teos on sävelletty orkesterille, mieskuorolle, sopraanolle ja baritonille. Sen kantaesitys oli 28.4.1892, vain muutamia kymmeniä vuosia sen jälkeen, kun Lönnröt oli julkaissut Kullervo-tarinan Uudessa Kalevalassa (1849) (ja Kivi Kullervo-näytelmänsä (1864)). Teos liittyykin vahvasti suomalaisuusaatteen ja suomalaisuuden representoinnin nousuun taiteissa noihin aikoihin – Oskar Merikannon kirjoittama ensi-illan kritiikki Päivälehdessä kuvailikin Kullervon olevan ”ensimmäinen ihka suomalainen säwelteos”. Ajan kansallishenki lieneekin kannustanut nuorta, alle kolmikymppistä Sibeliusta säveltämään monumentaalista ja dramaattista musiikkia, joka toki hyvin sopii Kalevalan traagillisimmalle, tulisieluiselle sankarihahmolle.

Akseli Gallen-Kallela, Sibelius, 1894 (pari vuotta Kullervon jälkeen)

Kuten muutkin ennen ja jälkeen, Sibelius maalasi Kalevalan Kullervon päälle omat tulkintansa ja painotuksensa: koston tematiikan sijaan keskiössä on Kullervon ja tämän sisaren välinen insestinen romanssintynkä. Painotus on hyvin selvä: Kalevalan Kullervo-runoelman (runot 31-36) reilusta parista tuhannesta säkeestä 70 % pohjustaa Kullervon sukutaustaa, lapsuutta ja nuoruutta – Sibeliuksen Kullervon kaksi ensimmäistä osaa (Johdanto ja Kullervon nuoruus) samoista teemoista kattavat kokonaiskestosta yhteensä vain 40 %. Kullervon ja sisaren episodi vastaavasti on Kalevalassa 14 % ja Sibeliuksella peräti 31 % (3. osa Kullervo ja hänen sisarensa). Ja jos taidetta ei saakaan arvioida metrimitalla, niin myös musiikillisesti 3. osa on selvästi koko teoksen huippu: se on ainoa, jossa on käytössä koko arsenaali, kun alkuosat ja 4. osa (Kullervon sotaanlähtö) ovat vain orkesterille ja viimeinenkin 5. osa (Kullervon kuolema) orkesterille ja kuorolle.

Musiikki, kuten todettu, on monumentaalista, alkuvoimaista, dramaattista – itseäni hyvinkin puhuttelevaa. Tarinan painotuksista sen sijaan en niin innostu: Kalevalassa sivujuonteena olevan sisar-episodin nostaminen keskiöön häivyttää koston ja kaltoinkohdellun lapsen tematiikkaa – tätä vielä korostaa se, että Kalevalan 36. runon lopun Väinämöisen ”opetus” on jätetty pois (”Lapsi kaltoin kasvattama/poika tuhmin tuuittama/ei tule älyämähän/miehen mieltä ottamahan”). Kalevelaisen tarinan kaari vääntyy muotopuoleksi narratiiviksi, kuhmuksi, episodeiksi, joiden keskinäinen jatkumo on kyseenalainen.

Ehkäpä Sibeluksen Kullervo pitäisikin kokea nykytaiteena – olla välittämättä taustalla nilkuttavasta narratiivista ja nauttia vain upeasta musiikista! 🙂

(Koettu: 7.12.2014, Musiikkitalo, Turun filharmoninen orkesteri)

Taustaksi selailtua:

  • Goss, Glenda Dawn (2003). A Backdrop for Young Sibelius: The Intellectual Genesis of the ”Kullervo” Symphony. 19th Century Music; 27(1), 48-73.
  • Goss, Glenda Dawn (2007). Jean Sibelius’s [sic] Choral Symphony ”Kullervo”. Choral Journal, 47(8), 16-26.
  • Goss, Glenda Dawn (2009). Sibelius: A Composer’s Life and the Awakening of Finland. University of Chicago Press.
  • Kullervo 120 -sivut
  • Aleksis Kivi (2014) Kullervo: näytelmä viidessä näytöksessä: kriittinen editio. Toim. Jyrki Nummi, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma, Juhani Niemi. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.