Eikö sosiaalinen media ole jatkuvaa identiteettiperformanssia, itseä koskevien vaikutelmien hallintaa? Moista itsetehostusta ja egotrippailuako tämä bloggaaminenkin on?

Tasan viisi vuotta sitten istuin hotellihuoneessa Jyväskylässä ja perustin tämän blogin. En ihan täysin holtittomasta mielijohteesta, vaan oli ajatus jo hetken kytenyt, ja pari pahaa-aavistamatonta ystävää ja tuttua siihen kannustanutkin. Luin äsken juuri tuoaikaista ”motivaatikirjettä” itselleni, siis pohdintaa kysymykseen, miksi bloggaan – ja aika lailla voin sen edelleen allekirjoittaa.

Pyytämättä ja yllätyksenä on matkan varrella tullut mukaan vielä lisäriemuksi kokemusten syventäminen: tekstin kirjoittaminen pakottaa miettimään ja pohtimaan kokemusta hiukan enemmän, mikä kasvattaa ja mehevöittää koettua nautintoa. Tekstiä kirjoittaessa tulee usein myös hiukan pöyhittyä taustoja ja tarkasteltua kokemuksen sijaintia kontekstissaan, kun taas kokemukset, joista ei tule kirjoitettua, haihtuvat mielestä sukkelammin. Tämä kaikkinainen mielen vaivaaminen on välillä ihan kamalan työlästä ja vaivalloista – siis mitä antoisinta!

Viiden vuoden aikana on kehketynyt noin 360 blogimerkintää, näistä 60 % on liittynyt esityksiin, ja tämä painotus on vahvistunut: viimeisten parin vuoden aikana jopa lähes 80 % on ollut esitysjuttuja. Niiden kirjoittaminen onkin hauskinta – toki ravintolajututkin ovat edelleen ohjelmassa, mutta ehkäpä aavistuksen pienemmällä painolla.

En tavoittele laajoja yleisöjä, mutta silti pari sanaa tavoittavuudesta: vähimmillään joillakin jutuilla on ollut peräti kaksi (2) lukijaa, luetuimmat jutut ovat keränneet lukijoita jopa toista tuhatta. Pieniä lukuja, juuh, mutta ei se määrä vaan laatu, lukijoissakin! 🙂 Onko sitten juttu ollut ihan turha, jolla on ollut vain kaksi lukijaa? No ei – jos kokemus on ollut kirjoittamisen arvoinen, on siitä kirjoittaminenyleensä ollut hauskaa. Ja jos ne kaksi lukijaa ovat saaneet jotain, niin mahtavaa!

Viisivuotispäivän kunniaksi blogi näyttää tästä lähtien vähän erilaiseslta: design-konsulttini neuvojen pohjalta vaihdoin vihdoin blogin ulkoista ilmettä. Edellinen olikin jo palvellut alusta lähtien – ja käytetty WordPress-teemakin oli jo ehtinyt jäädä eläkkeelle (retired). Uutta siis puhkuen.

Näillä eväillä eteenpäin! (Kuvassa uuden sadon kotimaisia mansikoita, kai vielä kasvihuoneesta, mutta makoisia kuitenkin.)