Myönnän heti alkuun, että Hella & huone on toinen Tampereen suosikkiravintoloistani. Niinpä vähän huolestuin, kun Arto Rastas keväällä etsi uutta salista vastaavaa, edellinen kun oli erittäin hyvä. Mutta eipä ole uudessakaan moittimista, hyvin on viinit, ruoat ja palvelu hallussa.

Aiemmilla käynneillä aperitiivi on tullut vähän ikään kuin kehiteltyä lennosta, mutta nyt oli ihan apritiivilistakin – ensimmäisenä ja suosituksena vanha klassikko samppanjacocktail, Larsenin VSOP:sta ja Laurent-Perrieristä, joten sillä lähdin liikkeelle.

Yleensä tarjolla on ollut 8 ruokalajin menu, josta on voinut valita sopivan määrän ruokalajeja, vaikkapa, kuten yleensä olen valinnut, 8. Nyt oli valittavana 4 tai 6 ruokalajin yllätysmenut – ilmeisesti liittyen kesän jälkeen vielä typistettyyn aukioloon; hovimestarin mukaan myöhemmin kyllä on tarkoitus palata 8 ruokalajin menuun. Pitempi on parempi, joten otin 6 ruokalajia ja niille viinipaketin.

Amusena tuli sipulia ja porkkanaa – pari lusikallista erinomaisen maukasta sipulijäätelöä (ilmeisesti paahdetusta sipulista), jonka kanssa meni jopa kestoinhokkini porkkana, onneksi ohuehkona siivuna ja hyvin pikkelöitynä.

Eka alkuruoka oli vuohenjuustokeitto, jonka kyytipoikana Gérard Boulay Sancerre Chavignol 2011, klassinen yhdistelmä sauvignon blancia vuohenjuustolle siis, ja toimi varsin mainiosti tälläkin kertaa. Pelkkä keitto, vaikkakin samettisen maukas, olisi alittanut tässä paikassa odotukset, niinpä reunalla olikin muuta pientä mukavaa: tomaati-piparjuurisorbetti, jossa vahva tomaatin maku ja varovasti mausteena piparjuurta; kesäkurpitsavaahtokarkki (!) ja vielä geelit tomaatista ja kesäkurpitsasta, ja nämä kaikki mallasleipämurujen päällä. Kaikkia maut kerralla viinin kera olivat juuri sellainen makuelämys, jota Hellassa & huoneessa olen tottunut odottamaan.

Toisena alkuruokana oli lohta muotoiltuna putkeksi ja aseteltuna perunaviipaleiden päälle muodostaen hilpeän tornin. Mukana myös pikkelöityä retiisiä, perunalastuja – ja merivesi-granitaa! Granita suli pian ”kastikkeeksi”. Hauska ja oivaltava annos, mutta oma makuhermojani ei ihan samoille nautinnon tasoille virittänut kuin edellinen tai seuraava. Georg Breuer GB Riesling Sauvage 2011 sopi hienosti lohelle jopa suolaisen ”kastikkeen” kanssa.

Lämmin kala-annos oli haukea murekkeena ja savuhaukimoussena (tai mikä lieneekään sopiva termi tuolle pohjalla olevalle jutulle). Mukana myös hernettä, kukkakaalia ja pikkelöityjä sieniä. Pötkyläksi muotoillussa murekkeessa oli hauen herkkä ja suloinen maku – savuhaukikomponentin herkullisuus nosti annoksen vielä ihan huimalle tasolle. Edes inhokkini raaka kukkakaali ei haitannut. Elena Walchin EWA Cuvée toimi erityisen hyvin savuhauen kanssa.

Lihapääruokana tarjoiltiin härän kuvepaistia, jonka seurana hiukan vasikan poskea, kasviksia (mustasilmäpapuja, maissia, kesäkurpitsaa, porkkanaa), lipstikka-palsternakkapyreetä ja yrttistä kastiketta. Taas mainiota lipstikkaa, nyt hiukan miedompana versiona kuin C:ssä toissa päivänä. Lasissa maukas Massolino Dolcetto d’Alba 2012. Lihat olivat mainioita sellaisinaan ja viinin kanssa, samoin pyree; maissi-papu-jne.-hässäkän olisin ehkä jättänyt pois – ei se toki huonoa ollut, nälkäänsä senkin olisi syönyt, mutta ei oikein yltänyt muun annoksen ja menun tasolle.

Juustoina oli ilahduttavasti kotimaisia: Juustoportin gryere ja Kolatun brie. Mainioita juustoja, joiden kanssa raparperihilloke oli paitsi ajankohtaista myös maistuvaa. Juustojen kanssa viininä hiukan yllättäen Hautes-Côtes de Beaunesta chardonnayta vuodelta 2008 – se toimi juustojen rasvaisuuden ja hillokkeen happojen kanssa yllättävän hyvin, mutta pysyn silti edelleen portin ja punkkujen ystävänä juustoviineinä 🙂

Jälkiruoka oli koottu kivasti sardiinipurkkiin, jonka pohjalla oli valkosuklaa-lakka-pannacottaa, sen päällä mustikkageeliä nokareina, lakkaa, mansikkaa, pistaaseja ja kaiken kukkuraksi vielä laventelisorbettipallura. Kuulostaa vähän keräilyerältä, mutta hyvin sointuivat maut yhteen. Myös tässä oli viininä hiukan yllättävä valinta: kotimainen Rönnvikin viinitilan Viherherukkaviini, joka olin mainio kaveri etenkin lakalle eikä toki potkinut otsaan muitakaan komponentteja.

Uusi hovimestari ei ole muuttanut myöskään kahviperinnettä: tarjolla on presso-pannulla tehtyä kahvia. Pyysin tapani mukaan jotain outoa ja erikoista sen kanssa, ja sain mainiota Sailor Jerry -rommia, joka oli lähes makean vaniljaista herkkua! Mistä tulikin mieleeni, että kahvin kanssa ei ollut tarjolla pikkuherkkuja, joita aiemmin on ollut… no, ehkä ne tulevat takaisin normaalimuotoisen listan myötä. Toivotaan 🙂

Aterian lopuksi tarjottiin vielä lasi cavaa, ”kanta-asiakkaalle” 🙂

Kuten ennenkin, taas lähdin Hellasta & huoneesta kuin pilven päällä kävellen. Erinomaista.

(Käyty: 8.8.2013)