Lämpimän kosteana elokuun alun päivänä käpöttelin keskustasta kauas Näsinneulaan pitkälle lounaalle – perillä selkä märkänä, mutta onneksi oli juomia tarjolla: Kir Royal -henkinen alkudrinkki tyrnilikööristä ja cavasta ja Veen maistui myös. Jos ei ole ollut aikataulupaineita, olen syönyt useimmiten 9 ruokalajin OJ’s-maistelumenun viineineen ja niin nytkin.

Ruokia alkoi tulla reippaalla vauhdilla, joten pidemmittä jorinoitta niiden kimppuun.

Ensimmäisenä eteen tuotiin hirvipastramia rosmariinimajoneesin ja selleri-pähkinäsalaatin kera. Hirveän maukasta lihaa, jonka kanssa selleri, cashew ja pistaasi toimivat todella hyvin. Juomapuoli alkoi vähän yllättäen pinot noirilla, saksalainen J² Spätburgunder, mutta annokseen se kyllä sopi.

Kala-alkupalana oli lohi-confit, joka lepäsi omenageelin päällä tillimajoneesin, varhaisperunoiden, punasipulin, kevätsipulin ja muikunmädin kera. Aika paljon komponentteja, mutta kesäisen värikäs annos, ja tässäkin erittäin hyvin harkitut maut – sopivan hapokas omena etenkin oli mainio lisä kokonaisuuteen. Saman tuottajan viinillä jatkettiin, J² Riesling (2013), varma pari lohelle.

Kasvisalkupalaksi sain parsaa, mukana purjotuhkaa, maa-artisokkaa vanukkaana ja sipseinä (nam!), bearnaise-vaahtoa, tomaatti-pinjansiemen-vinegrettiä ja kuivattua kirsikkatomaattia. Parsaan en ole koskaan osannut erityisemmin hurahtaa, mutta kokonaisuutena erinomainen kasvisannos: rakennetta, hyvin yhteen pelaavia makuja, makeutta, hapokkuutta, kaikki hyvässä harmoniassa. Myös viini oli aika lailla nappivalinta: Gramona Gessamí (2014), joka katalonian kielellä tarkoittanee jasmiinia, sopiva nimi herkulliselle sekoitukselle aromaattisia sauvignon blancia, muscateja ja gewürztramineria.

Kylmistä alkuruoista jäi vähän ihmetyttämään järjestys: liha -> kala -> kasvis, perinteinen järjestys kai olisi ollut juuri päinvastainen. No, tätä ei ehtinyt kauan pureskella, kun jo kiidätettiin pöytään pääruokia.

Paijan tilan viljapossun poski lepäsi erilaisten papujen ja timjamikastikkeen päällä kaverinaan juurespyreetä. Pitkään haudutettu poski oli odotetusti erittäin maukasta ja pyree ja kastike sille hyviä lisiä. Pavut eivät oikein hurmanneet, varsinkaan kuvassakin näkyvät vihreät lättänät. Mainio juomapari poskelle oli rhônelainen syrah-grenache-sekoitus Perrin Vinsobres Les Cornuds, jota olisi voinut lipitellä enemmänkin (otin vain 4-8 cl maisteluannokset viinejä, ei lounalla sentään pleksejä…)

Pääruoissakin ”peruutettiin” lihasta ja punkusta mereneläviin ja valkkariin, mutta nyt oli välissä perinteiseen tapaan suunraikastaja, kurkku-sorbetti ja katajanmarjalunta. Vahva kurkunmaku ja sopivan hento katajanmarjaisuus olivat hämmentävän hyvä makupari, tätä sopi nautiskella ihan omana ruokalajinaan eikä pelkkänä suuhuuhteena.

Lämmin vesieläinruoka oli paistettu kampasimpukka, lisänä omena-palsternakkapyreetä, fenkolia ja limevoikastiketta. Kampasimpukka oli moitteettomasti paistettu ja pyreen ja kastikeen kanssa oikein herkullista; fenkoli sen sijaan omaan makuuni oli ehkä vähän turhan etikkaista annoksen muutoin aika herkille mauille. Juomana oli Terra Organica Prosecco – ehkä vähän helppo mutta toki ihan hyvä valinta.

Lihapääruokana oli Kaldoaivin poronvasaa: ulkofilettä ja pitkään haudutettua niskaa, lisänä perunakakkua, tyrnipyreetä, persilja-kasvispyreetä, rakuunakastiketa ja rakuunakeksimuruja. Filepalan vuoteena oli jonkinlainen juuresraastesyherö, jota en ymmärtänyt ollenkaan, mutta se olikin annoksen ainoa heikko/turha kohta – poroista oli vaikea päättää, kumpaa syö ensin ja kumman säästää loppunautinnoksi, ja lisäkkeet toimivat molempien kanssa hienosti; erinomainen paritus oli myös riojalainen kypsytetty tempranillo-sekoite Valserrano Reserva (2009), joka myös olisi sopinut pidempään lipittelyyn sellaisenaankin.

Sitten suunta kohti jälkkäreitä. Ensimmäisenä tuli sous vide -kypsytettyä raparperia, kaura-crumblea, minttujäätelöä ja -pyreetä sekä raparperivaahtoa mansikkalohkojen kera. Yhdistelmä raparperi-minttu-mansikka oli huikea, ja sitä edelleen ylevöitti riittävän makea (180 g sokeria) viini Loiren laaksosta, Coteaux du Layon Rouanniér. Erityinen raparperi-intoilija en ole, mutta tämä oli perin erinomainen annos!

Toinen jälkkäri ja OJ’s-menun viimeinen annos sisälsi ainakin mansikkaa, sitrusranskankermasorbettia, valkosuklaata, ja limepäärynävaahtokarkkia. Jos ajatus oli parittaa sitrus ja mansikka, niin sitä makuparidynamiikkaa en helposti löytänyt, mutta muutoin oikein herkullisia komponentteja ja kaunis maukas annos, jota Brauneberger Riesling Auslese komppasi hyvin. (Omaan makuuni olisin ehkä jälkkäritkin vaihtanut toiseen järjestykseen, jälkimmäisessä kun oli enemmän keveyttä ja raikkautta, ja edellisen viinikin oli selvästi tömäkämpi tapaus.)

Oikein hyvä menukokonaisuus, niin ruoat kuin juomatkin (mitä nyt jotain noita järjestyksiä olisin omaan makuuni säätänyt eri tavalla). Myös palvelu oli ruokien tasolla, vaikkakin vähän vaihteli henkilöittäin. Ja ympäristöhän on aina optimaalinen, täyskulmatarkastelu Tampereen seudun maisemiin – 45 minuutin kierrosvälillä ehdin pyörähtää reilut 3 kertaa ympäri.

Edelleen erittäin selvästi Tampereen ravintoloiden 4 kärkeä omalla listallani!

(Käyty: 6.8.2015)