Muru jatkoi pop-up-henkisten ravintoloiden perinnettään: taannoin pari vuotta sitten mentiin maan alle hämärään, tällä kertaa kirkkaaseen taidegalleriaan teemalla White Christmas – hyvä ajatus, koska Helsinkiin saatiin tänä talvena lumi vasta tapaninpäivänä.

Galleria Forsblomilla oli Peter Frien, Carolus Enckellin ja Linn Fernströmin näyttelyt – viimeksimainitusta oli saman päivän Hesarissakin illallisemme kunniaksi  juttu ja arvio. Näiden visuaalisesti upeiden mutta temaattisesti vähintäänkin hämmentävien kuvien katveessa sitten nautittiin Murun antimia. Ensin kuitenkin lasilliset samppanjaa, Pierre Petersin Cuvée de Reserve Brut, samalla kun kuunneltiin gallerian edustajan lyhyttä esittelyä lohi- ja homejuustokanapeiden kera.

Pöytä ennen nälkäisten valloitusta. Seinillä Linn Fernströmin teokset Pojke Med Utväxter ja Reincarnation.

Menu oli kaikille sama, mutta juomapaketin sen kylkeen saattoi valita kahdesta vaihtoehdosta: ranskalaiset viinit tai pitkin maailmaa keräillyt. Useimmille maistui maailmalliset, itse otin tällä kertaa ranskalaiset.

Alkuruokana oli graavattua siikaa, kampasimpukkakreemiä ja kaviaaria, mukana myös pikkuruisia pikkelöityjä kantarelleja; kaviaari oli kotimaista Carelian sammen mätiä. Kaunis annos, jossa reipas möhkäle erinomaisen herkullista siikaa – oli vaikeaa päättää, oliko se parempaa sellaisenaan vai mainioiden lisukkeidensa kera. Nappivalinta juomaksi oli chenin blanc Loiren seutuvilta, Domaine Huet Clos du Bourg Sec (2013).

Odotettuna väliruokana oli tietenkin ”Muru-klassikko” tryffelirisotto valkoisesta tryffelistä. Kenttäoloista ja massatarjoilusta huolimatta ainakin omaan makuuni täydellinen kypsyys ja aina valloittava maku. Lasissa mainiona kaverina alsacelainen Domaine Gresserin Riesling Grand Cru Moenchberg (1998).

Pääruoaksi oli kokattu chapon ja hummeria, hummerivoita ja karamellisoitua maa-artisokkaa. Mainiosti mauiltaan sommiteltu annos, joka tosin hiukan kärsi kenttäolosuhteista: ainakaan oma annokseni ei ihan ehtinyt lämpimänä pöytään – mutta erittäin herkullista siitä huolimatta. Syöttökukko ja humppa olivat luonnollisesti erinomaisia, mutta yllättävän herkullinen oli myös maa-artisokka. Lasiin kaadettu Louis Latourin Grand Cru Corton-Charlemagne (2008) oli huikean viettelevä chardonnay ja täydellinen kumppani varsinkin hummerille ja maa-artisokalle!

Juustona oli yksinkertaisesti ja kauniisti pieni siivu Brie de Meaux’ta, kaverinaan omena-chutney’a ja karamellisoituja saksanpähkinöitä. Varma mutta erinomainen yhdistelmä, etenkin Frédéric et Catherine Pacoryn Poiré Domfront -siiderin kera. (Viereen oli satunnaisplaseeraus tuonut tutun pähkinäallergikon, jonka lautaselta ryöstin lisäannoksen noita mainioita kökkereitä.)

Jälkkäriksi oli valikoitunut tyrniposset ja valkosuklaa-crème. Kaunis vaalea annos, jossa hyvin hento tyrnisyys, enemmänkin valkosuklaa ja pehmeä kermaisuus vallitsi makumaailmaa. Kaverina oli ranskalaisessa viinipaketissa Le Petit Guiraud Sauternes (2004), mainio sauternes, mutta toisen viinipaketin kenties arkisempi Ceretto Moscato d’Asti sopi kermaisen herkun kanssa mielestäni jopa paremmin.

Menuun kuului vielä kahvi, Origin Brasil Nespresso, jonka kanssa otin Noninon Grappa Tradizionea, valkoista teemaa kunnioittaen.

Erittäin mainio menukokonaisuus, viineistä puhumattakaan! Ja hauskasti kaikki teeman mukaisesti enemmän tai vähemmän valkoisia. Taidegalleria ilallisympäristönä oli ihan hauska, vaikkakin vähän… kliininen? Toki kirkas valkoinen ympäristö sopi juuri tähän teemaan kovastikin hyvin.

Vielä mentiin jatkoille Muruun, jossa naposteltiin juustoja ja viinejä (henkilökunnan kannalta kohtuuttoman myöhäisen alkuyön hetkeen astikka 🙂

(Koettu: 18.12.2015)