Pikku-Roban vanhan polliisiaseman tiloihin pykäsivät hotellin ja sen yhteyteen ravintolan nimeltä Krug Roba (liekö suomeksi Roba-krouvi tai Roba-kievari?) Syksyllä avattu pohjoismainen ravintola on saanut osakseen vaihtelevia arvioita, mikä on aina kiinnostavaa; myös meidän neljän hengen seurueestamme yhdellä oli huono lounaskokemus ihan lähiajalta. Siitä huolimatta oltiin nyt hyvää illalliskokemusta hakemassa – ja sellainen löytyikin!

Alkusamppanjaksi aina pätevä Pol Roger Brut Réserve, sitten ruokalistan kimppuun. Á la carte oli painettuna paperiseen tablettiin ja lisäksi oli tarjolla pari valmista menua. Ruokalajeihin oli hauskasti merkitty Pohjoismaiden lippuja – ei välttämättä  tarkkaan sen merkiksi, mistä ruoka on kotoisin vaan osin myös mielikuvapohjalta. Oltiin ruoan suhteen semihankalalalla porukalla liikkeellä, mutta hyvin kaikki löysivät mieleistään.

Itselleni tuli alkuun karitsatartar ja piparjuurta, mukana myös metsäsientä ja perinteinen raaka keltuainen. Liha oli oikein maukasta, hyvin varovasti maustettua karitsan herkkää makua kunnioittaen. Piparjuuri ensin vähän epäilytti, mutta ohuiksi keveiksi hiutaleiksi raastettuna se ei dominoinut annosta lainkaan vaan toimi oivallisesti omaperäisenä mausteena. Lasissa kevyehkö ja marjaisa Joseph Drouhinin Laforêt Bourgogne Pinot Noir (2013) oli tartarin parina ihan kelvollinen.

Pääruoaksi valitsin riistawallenbergaren palsternakan ja puolukan kera. Puolukka on makuuni yleensä turhan hapokas, tässä kuitenkin oli mukavasti vain hyppysellinen säilöttyjä marjoja, helppo siis säännöstellä sen vaikutusta kokonaismakuun. Palsternakkaa oli pyreenä ja puolikas paahdettuna – molemmat erittäin maukkaita. Annoksen kuningas oli kuitenkin erinomainen pihvi: maultaan riistaisen herkullinen, rakenteeltaan todella mehevä, sisältä pehmeä ja pinnalta rapsakka – ja vielä sopivan kokoinenkin. Wallenbergiksi aika lailla täysosuma siis. Arvoisensa viini sille tuli Riojasta, Lindes de Remelluri (2011), tempranillo- ym. sekoite, oikein mainio valinta ruoalle ja maistuvat siemailtavaksi sellaisenaankin.

Ennen jälkkäriä maistui vielä valikoima pohjoismaisia juustoja. Kuvan ottaminen tosin unohtui, samoin yksi juusto jäi arvoitukseksi sotkuisten muistiinpanojeni vuoksi (onneksi tämä bloggaus on vain harrastus…) Kotimaisia juustoja edustivat Mouhijärven lempeä PunaHeidi sekä Ahlmanin tujakka sinihomeinen Selin, joka vaati kylkeensä hilloketta ja portviiniä (Quinta de la Rosa LBV (2010)) kohotakseen erityisherkuksi.

Juustokuvan sijaan ohessa kuva palasesta mainiota siemennäkkäriä, jota oli tarjolla leipäkorissa ja joka toimi hyvin juustojenkin kanssa – kuulemma Patisserie Teemu & Markuksen tuotantoa.

Jälkkäriksi valikoitui maitosuklaakreemiä, mustikkaa ja skyr-jäätelöä. Skyrin, islantilaisen maitorahkan, hapokkuus maistui jäätelössä melko lempeänä, mutta maitosuklaakreemi oli sille ehkä silti turhan hentoinen vaikkakin herkullinen maultaan; vahvemman vastuksen jäätelölle ja mustikkageelille tarjosivatkin mehevät suklaakakkupalaset. Kaikkiaan erittäin hyvä annos kuitenkin!

Kahvin kera ”oudoksi” viinaksi valikoitui tällä kertaa Applejack, mukavan hedelmäinen omenatisle.

Kaikkiaan erittäinkin hyvä kokemus ruokien ja lähes yhtä hyvin toimivien juomienkin suhteen. Palvelussakaan ei mitään valittamista: asiallista ja arkista (tosin vedestä olisi voinut kysyä, halutaanko kuplien kera vai ilman, ennen kuin kaataa kaikille kuplatonta). Ravintolan sisustus on miellyttävä, puuta ja muutenkin läpimiä sävyjä – osassa salia myös mielenkiintoinen lattialaatoitus. Isoista ikkunoista rynnisti iloisesti sisään kevään kirkas valo.

Aterian jälkeen siirryttiin vielä ”yksille” hotellin aulabaariin Lilla e. Erittäinkin mielenkiintoiselta listalta löytyi monenlaista herkkua! Itse nautiskelin kolme hyvin erilaista, mielenkiintoista ja herkullista juomaa: jännä mustanpuhuva Liquorice root & lemon (gini, lakritsijuuri, kaneli, sitruuna, mustekalan muste), hennon makea Seaweed & riesling (pisco, merilevä, riesling, persikka, sitrus) ja mahtavan umaminen Bones & tomatoes (vodka, tomaatti, mausteet, sieni-dashi, paahdetut luut, sitrus). Mielenkiintoisempia drinksuja kuin pitkään aikaan missään!

Hotellin aula ja baarikin jatkoivat interiööriltään omaperäistä ja viehättävää linjaa – on mm. pientä elefanttia (Lilla e…) ja täysikokoista hevospatsasta, molemmat ”lampunjalkoja”. Ja ehkä kaunein vessa ikinä, tässä pari kuvaa sen etuhuoneesta:

Hyvät kokemukset niin ravintolasta kuin baarista – pitänee vielä joskus hotellikin kokeilla.

(Käyty: 12.3.2016)